Olipa kerran avioliitto…

Sadun viimeinen rivi kirjoitettiin juuri, eikä se ollut suinkaan: ”He elivät onnellisena elämänsä loppuun asti.” Tosi elämässä harvoin on onnellisia loppuja. Ilkeitä noitia, pahoja äitipuolia ja kieroja menninkäisiä sen sijaan riittää. Oikeassa elämässä mummoa näyttelevä susi saa sulattaa pikku Punahilkan ihan rauhassa, 7 kääpiötä telkeää Lumikin kellariin seksiorjakseen eikä Pinocchiosta koskaan tule oikeaa poikaa.

Elämä ei ole satua. Onnelliset loput ovat utopiaa. Todellisuudessa Hannu ja Kerttu päätyvät hapanimeläkastikkeeseen, prinsessa Ruusunen raiskataan ja Tuhkimo joutuu kadulle myymään persettään. Ja jos joku joskus prinssinsä kohtaakin, ei siitä kummoistakaan onnea seuraa. Jos prinssi ei hakkaa prinsessaa henkihieveriin jokaviikkoisen perjantaipullon jälkeen, niin ainakin hän nussii kamarineitoja minkä ehtii.

Sadun viimeinen rivi kuuluu: ”Puolisot tuomitaan avioeroon.”