Olin tänään vierailemasa äitini luona, siinä ei sinänsä ole mitään erikoista koska hän asuu lähellä ja käyn siellä usein. Hänellä oli pikkuveljeni rippijuhlien valmistelu käynnissä. Tuli mieleen aika jolloin omiani valmisteltiin, aika jolloin minä olin koulematon. Olin kykeneväinen mihin tahansa, vailla vastuuta ja vailla huolia.
Aamulla saattoi jäädä sänkyyn nukkumaan jos siltä tuntui, kertoi vain potevansa päänsärkyä. Ei haitannnut vaikka ei olisi ihna kahdeksaa tuntia nukkunut, voihan sitä aina ottaa torkut.
Olisi ihanaa olla vielä se tyttö, joka aamuisin herää eikä tunne maailman painoa harteillaan…