Olen todella huono kirjoittamaan blogia,ainakaan säännöllisesti 😉 tai kai muutaman kk välein kirjoittelukin on säännöllistä *miettii* mutta lähinnä että jos joku haluisi tietää miten mulla menee ja lukee mun blogia niin siitä ei kyllä saa mitään irti tai sitten se on jo vanhaa tietoa 😀
Tänään on helppo hymyillä (vaikka väsyttääkin ihan sikana). Mulla on mielenkiintoinen työ (joskin ei sama mikä tammikuussa), olen terve, ei tarvitse huolehtia huomisesta leivästä niin kauheasti ja ennen kaikkea, mulla on maailman ihanin tyttö :->
Tai siis oikeestaan se on vaimoke 😀
Ei voisi olla enää helpompaa olla toisen ihmisen vierellä mitä tytön kanssa on. Taisin vihdoinkin löytää sen riipuksen toisen puolen joka joskus on halkaistu 🙂 Ei elämä tietty aina ruusuista ole, mutta eihän se olekaan pointti vaan se että vaikka oliskin vaikeempaa niin silti rakastaa ja haluaa olla toisen vierellä. Vaikka se välillä vähän hölmö oiskin, mut onpahan MUN hölmö 😉
Me jutellaan aina kaikesta 🙂 jos mulle tulee jotain ajatuksia, positiivisia tai negatiivisia, tiedän että voin kertoa rakkaalle asiasta. Se on asia jota mä arvostan paljon, ei tunnu hyvältä jos on esim. epävarma itsestään ettei voi sitä toiselle sanoa kun arvelee et toinen ei joko a. kuuntele,b. noteeraa, c. vetää asiasta väärät johtopäätökset. Se on todella rasittavaa 🙁
Rakas saa mut nauramaan, aina. Vaikka mä kuinka olisin ”vihainen” niin sillä on keinot saada mut leppymään/juttelemaan asiasta ennätysajassa :).
Joskus tulee palava halu päästä vuoren huipulle ( tai edes pienen mäen) ja vain huutaa maailmalle tämän tunteen joka mussa on ottanut vallan tätä naista kohtaan. Perhoset vatsassa ovat kasvaneet, mutta kyllä ne silti siellä ovat. Ja taitavat tehdä sinne pesää,sellaista joka pysyy läpi elämän.
Elämä on ihanaa 🙂
….nyt syömään 😉