Lääkäripäivillä oli esitelmä päihderiippuvaisten palkkiohoidosta. Erityisesti amfetamiiniriippuvaiset ovat pysyneet irti aineista palkkioiden avulla: kun näyte on puhdas, saa päihderiippuvainen nostaa arpakulhosta arvan. Mahdollisuus on voittaa suurpalkinto tai tavallinen, esim. leffalippu. Hoito on ollut käytössä Yhdysvalloissa ja Britanniassa ja on ollut tuloksellista.
Alkuun tuntui, että jopas taas mennään matalalta. Mutta aloin miettiä, mikä voisi olla taustavaikuttajana. Tuli mieleen Stanfordin yliopistossa jo 70-luvulla tehdyt ’vaahtokarkkitestit’. Tuolloin yliopiston päiväkodissa, jossa oli hoidossa sekä opettajien että opiskelijoiden lapsia, tehtiin psykologisten testien paketti 4-5-vuotiaille. Kun lapsiryhmää seurattiin vuosikymmenien ajan, huomattiin, että erottelevin testi oli ’vaahtokarkkitesti’.
Siinä lapsen lähettyville laitettiin vaahtokarkki. Ennen poistumistaan aikuinen selitti, että jos et syö karkkia poissaoloni aikana, saat vielä toisen, kun palaan. Lapset, jotka eivät syöneet karkkia heti, ovat menestyneet jatkossa paremmin kuin karkkisiepparit. Sama on todettu kotimaisissakin tutkimuksissa (esim. Lea Pulkkinen).
Tuon arpajaishoidon vaikuttavuus voi perustua osin huumeriippuvaisten pikaisen nautinnon haluun, kyvyttömyyteen viivästyttää mielihyvää.
Cityn rahakyselyssä oli kysymys, kumman ottaisit mieluummin, 100 000e nyt vai 500 000e viiden vuoden kuluttua. 28% meistä cityläisistä on karkkisieppareita, 72% ei. Ja tulos on parempi kuin viisi vuotta sitten!