Näen usein unta asunnoista. Olen tulkinnut ne oman mieleni kuviksi. Miten kuljen tutuissa tiloissa ja pidän sisustuksesta. Tai löydän uusia huoneita, pölyttyneitä, ahdistaviakin. Tuntuu kuin löytäisin itsestäni uusia puolia, niitä salattujakin.
Nyt kuitenkin kahtena peräkkäisenä yönä olen nähnyt asuntounia, jotka ovat erilaisia. Ensimmäisessä asuin vielä nyt aikuisena isäni luona. Halusin löytää oman asunnon, mutta en oikein osannut hakea vuokra-asuntoa. Ahdisti, en viihtynyt siinä elämässä, mutta en osannut toimia poispääsemiseksi.
Viime yönä kävin asuntoesittelyssä Punavuoressa. Minulla oli lähiössä kolmio, kuten oikeassakin elämässä, mutta halusin lähelle työpaikkaani (todellisuudessa entinen työpaikkani oli siinä unessa). Minulle esiteltiin avaraa tilaa vanhassa puutalossa, yläkerrassa. Väliseiniä ei ollut ja hieman mietin, miten lapseni kanssa sinne voisin asettua. Oma yksityisyys olisi puuttunut kummaltakin. Kun omistaja vielä esitteli kaapissa sijaitsevan vessan ja suihkumahdollisuuden, joista hän perisi käytön mukaan lisämaksua, päätin, ettei tuo ole kotini.
Blogia aloittaessani olin vielä ihmeissäni kahden tuoreimman unen suhteen – mitä ne minulle tarkoittavat. Kirjoittaminen teki kuitenkin tehtävänsä, yhteys omaan elämäntilanteeseeni selkeni. Eipä alitajuntani mitään ratkaisua näissä tarjonnut, mutta tuotti kuvina tämän hetken solmukohtani.