Ystäväni myi asuntonsa. Se ei ole kovinkaan iso uutinen. Mutta yllättävää oli, ettei hän ostanut uutta, vaan siirtyi takaisin vuokralle. 50 000 e tilillään.
Tilanteemme on samankaltainen. Kumpikin kitkuttelee yhden palkalla lapsiaan pääasiallisesti elättäen. Ja naisia kun ollaan, se palkka ei kovin suuri ole kummallakaan. Molemmat ostimme 4-5 vuotta sitten kuusikymmenlukulaisen kolmion ja remontoimme ne mieleisiksemme. Putkiremontit uhkaavat. Jatkuva kituutus palkkapäivästä toiseen ei ole sen arvoista, päätti ystäväni. Asumiskulut nyt vuokralla ovat 300 e kuukaudessa pienemmät.
Jäin pohtimaan asiaa kohdaltani. Asuminen haukkaa puolet käteenjäävistä tuloista. Joskus palkkapäivää odottaa jo viikon pelkät nuudelit lautasella. Rakastan kuitenkin nykyistä kotiani. Olen tehnyt sen näköisekseni. Olisinko valmis sen elintasostani myymään?
Tilanteethan muuttuvat. Tyttäreni lähtee omilleen viimeistään kymmenen vuoden kuluttua. Keplotellako siihen asti ja sitten muuttaa pienempään, jolloin voisin ostaa huoletta sen Aarnion pallotuolin ihan vaan itselleni. Vai säästää asunnonmyynnistä tuleva voitto ja ostaa taas asunto, kun jään yksin?
En voi tätä nyt miettiä ystäväni kanssa. Hän on unelmalomalla Thaimaassa.