Helluntaikin meni heilatta. Miten sitten tällainen nelikymppinen uusiosinkku voisi Helsingissä sen heilan löytää? Alkuperäisen sinkkuuden aikana miehiä oli kauemmas tönittäväksi asti baareissa ja diskoissa. Mutta kun nykyinenkin tanssityyli on kuin suoraan Åke Blomqvistin opetusvideosta, lienee turha lähteä Onnelaan onneaan kokeilemaan. Jollei sitten camp-hengessä. Ja K50-diskoon ei ikä riitä. Eikä mielenkiinto.
Etsin kohtuullisen raitista seuraa, se taitaa olla vaatimuksista tärkein. Sellaisen bongaaminen baarista on hullun hommaa, miten löytää sieltä humaltuneiden joukosta itsekin kenties terävimmän tarkkuuden menettäneenä se, jonka jokainen ilta ei kulu tissutellen?
Pitkään kuvittelin bongaavani teatterista jonkun kulturellin seuralaisen. Kunnes luin tutkimuksen, jonka mukaan yksinäiset miehet teatterissa ovat pääsääntöisesti kriitikoita. Ei minulla mitään kriitikoita vastaan ole, mutta tajusin, että mahdollisuudet ovat aika pienet, varsinkin, kun en ensi-illoissa juurikaan vieraile. Ystäväni suositteli lätkämatsia. Mutta siellä on riski saada armoton penkkiurheilija haaviin – haluan mieluummin sänkyurheilijan.
Kumppani voi löytyä kaupan kassajonostakin. Ehkä törmäisin kevyesti kärryilläni edellä jonottavan hyväpeppuisen miehen perään? Minun tsäkälläni mies kuitenkin kaatuisi kärryihini suoraan munien ja tomaattien päälle. Tosin siitä se olisi helppo kärrätä suoraan kotiin. Harkitsin tätä, kun tässä taannoin edessäni jonotti todella herkkupeppu. Mies kääntyi – Jari Litmanen. Arvioin mahdollisuuteni lähes miinusmerkkisiksi ja astuin sittenkin askeleen taaemmas.
Jotkut tapaavat työkuvioissa. Näin naisvaltaisella alalla se on kuitenkin hyvin epätodennäköistä. Ja asiakkaiden joukosta ei hyvän eettisen tavan mukaan kannata tehdä iskuyrityksiä.
Entäs netti? Sitähän korkeammissakin piireissä on harrastettu. Ilmoituksia lukiessa en yhtään ihmettele niiden miesten yksinäisyyttä. Jos joku nainen täyttäisi ne ehdot, kyseinen nainen tuskin vapaana tallustelisi. Sitä paitsi netissä unohtuu helposti alkeellisimmatkin käytöstavat. Kuten sen ilmoittaminen, ettei enää kuukausien yhteydenpidon jälkeen olekaan kiinnostunut. Vain hiljaisuus on vastassa. Omien toiveiden sanallistaminen on vaikeaa. Minulle on sama, minkä pituinen mies on, onko vaalea vai tumma vain onko hiuksia, varallisuuskaan ei merkitse mitään. Mutta miten ilmaista ne tavoitteet ja arvot, joita kunnioittaisin? Miten tavoittaa keskustelutaitoinen mies, joka ei osottaudu omituiseksi höpöttäjäksi?
Seuraava etappi taitaa olla juhannus, jos en sitten ole kirottu koko kesäksi. Omaan vaatimuslistaan täytyy kuitenkin lisätä sisävessa ja suihku – ne on oltava lähellä juhannuksenakin.