Mitä on tapahtumassa Helsingin liikennelaitokselle, vanhalle kunnon HKL:lle? Vaikka se on enää hallinnollinen yhtiö ja ajamisen hoitaa toinen firma, pitäisi pitkän ajan kuluessa hankittu imago silti säilyttää. Bussikuskien tylyyshän on jo legenda. Taukotuvissa kerrotut jutut ovien väliin jätetyistä mummoista ja kaistalta kiilatuista pikkuautoista taitavat olla mennyttä, eikä se johdu pelkästään suomen kielen vähemmistöasemasta. Matkalippujen tarkastajatkin ovat nykyisin kuin valtakunnansovittelijoita.
Bussikuskit odottavat, että heitä tervehditään. Eikö riitä, että katsoo kortinlukijaan ja näyttää lippunsa sille? Ainakin minä odotan vaan, että bussi kulkee määräpaikkaansa kuin juna, ei mitään sosiaalista kontaktia. Mutta mikä pahinta, maalainen tapa huikata keskiovelta ’kiitos’ poistuttaessa, on yleistynyt. Ei! Pitääkö minun hankkia oma auto? Suurkaupunkiin, jos Helsinkiä nyt voi sellaiseksi nimittää, kuuluu tietty anonymiteetti ja yksityisyys. Siihen kuuluu oma rauha ja ilmeettömyys, vaikka sitten edes bussissa.