Aion viettää juhannukseni paikassa, jossa hyttyset eivät kiusaa, vesi tulee ja menee eikä sadekaan haittaa. Kotona. En tietenkään neljän seinän sisällä, mutta Helsingissä kuitenkin. Kaukana on ne 80-luvun juhannukset, jolloin kaupunki tyhjeni kuin aavekaupungiksi eikä avointa baaria ollut löytää. Siinä iässä, kun niitä vielä etsi. Mukava ylimääräinen vapaapäivä, lepoa ja rentoutusta, sitten vielä viikko töitä ennen lomaa.
Loman jälkeen vaihdan työpaikkaa. Keskustasijainti vaihtuu metron toiseen päätepysäkkiin. Ainakin löytyy aamuisin istumapaikka, kunhan vaan muistaa valita sen joka toisen oikean metron. Vastuuta ja vaatimuksia tulee lisää, onneksi palkkaakin. Hetkittäin mietin, olenko hullu, eihän tässä nykyisessäkään stressi ole päässyt unohtumaan. Mutta eespäin vie ihmisen mieli.
Blogin kirjoittaminen on jäänyt vähille. Voisi jopa kuvitella, että olisin elänyt oikeaa elämääkin tässä välissä. Ehkä olenkin.