En olisi ikinä uskonut kirjoittavani imurista, mutta nyt se tapahtuu. Siivous on minulle vastenmielistä. Yhtään ei asiaa auta lapsuudentrauma: 18 vuotta himosiivoavan äidin hoteissa. Koska oma päänuppini on helposti sekaisin menevää laatua, olen kuitenkin huomannut siistin ympäristön tasoittavan sen heilahteluja. Kalenterissani on kiinteä ajankohta siivoukselle sunnuntaisin, heti T.I.L.A.n uusinnan jälkeen.
Kaksi viikkoa sitten kuitenkin imurini hajosi. Se vain meni poikki siitä kädessä pidettävästä kohdasta. Selvisi, että kovamuovin tukena oli jopa rautatanko, mutta yhtä kaikki, poikki meni. Huushollissa asuu kaksi paksuhiuksista naista (tai naiseksi kasvavaa) ja kaiken värisiä karvoja kantava kissa. Joten uusi on hankittava, en ollenkaan ole mattoja tamppaava persoonallisuus.
Hobby Hallin sivuille, kauneimman värinen imuri tilaukseen ja kotiinkuljetus. Tilasin saman tien imuripussejakin, niiden hankkiminen on sitten vihoviimeistä hommaa. Kotiinkuljetus on kätevä tapa näin autottomalle ja arkisin kiireiselle naiselle.
Vanhastakin imurista oli päästävä eroon. Eihän sitä nyt roskalaatikkoonkaan voi viedä, se häviää kaatopaikalla hitaammin kuin sinne kärrätty siivooja. Laitoin ilmoituksen työpaikkani intraan: annetaan vaikka autoimuriksi. Pian soittikin joku mies ja halusi tulla noutamaan. Tarjouduin etsimään ohjekirjan kaappieni kätköistä. Hiljaisuus linjan toisessa päässä oli aika pitkä, kunnes mies sanoi osaavansa varmaan käyttää sitä ilmankin. (Tästäpä tulikin mieleeni, kun parikymppisenä vielä hiuksiani vaalentavana tilasin puhelimitse laskoskaihtimia. Kiinnitystapaa udellessani ilmoitin myyjälle, että asunnossani ikkunat sijaitsevat ulkoseinässä.)
Hobby Hall käyttää Postin kuljetuspalvelua. Sieltä otettiinkin yhteyttä viikossa, ja sovimme ajan paketin saapumiseksi. Lupasin olla ajoissa kotona, mikä aiheutti pientä kiirettä työpäivän lopussa ja muitakin järjestelyjä. Ajallaan saapuikin lähettipoika, oikein mukavannäköinen nuori mies. Allekirjoitus ja poika ojensi kevyen pussin käteeni. Tuijotin pussia ja poikaa vuorotellen. Missä se imuri on? Luulin pojan pilailevan ja kurkistelin oven taaksekin. Ei, lähetyksessä oli vain imuripussit. Imurin tuli viivästyy, ymmärsin. Mutta miten Hobby Hallissa ajatellaan minun hyödyntävän niitä pusseja? Keräilen niihin karvoja yksitellen?
Tarinoissa on kuitenkin usein onnellinen loppu. Niin tässäkin. Perjantai-iltana imuri sitten saapui. Ja taas oikein mukavannäköinen nuori mies, vaikkakin eri. Tarvittaisiinkohan Postissa muuten uutta esinaista.. Nyt sitten vaan imuroimaan. Aikatauluni on tämän blogin vuoksi myöhässä, mutta muuten on elämän imu taas mallillaan.