Mitä ostaisin äidilleni synttärilahjaksi? Taas olen tämän pulman äärellä, kuten aina näin syksyisin, joulun alla ja äitienpäivän seutuvilla. Usein yhdistämme sisarteni kanssa mietinnän ja rahat, mutta nyt olen yksin ongelmani kanssa. Kaikki mahdollinen on jo eri vuosina annettu, niin että äitini yksiön tavaroilla voitaisiin sisustaa kokonainen vanhainkoti. Myös aineettomampia lahjoja olen hankkinut: lahjakortteja hoitohin, lehtitilauksia ym.
Iältään äiti alkaa olla vanha, lähentelee seitsemääkymmentä. Vaikkakin nyt äitiäni seuratessa huomaan, ettei tänä päivänä 70v ole vielä ikä eikä mikään. Emme selvästikään ole harmaantuvaa emmekä rypistyvää sukua. Toivottavasti siis olen perinyt äitini tässä asiassa. Viimeksi tavatessamme äiti kyllä nipisteli kämmenselkiensä ihoa ja valitteli vanhuuttaan. Ne ovat kovaa työtä tehneen naisen kädet.
Lainasin jokin aika sitten äidin kännykkää itselleni. Sen muistissa oli mummojen nimiä hurja määrä. Pappojakin enemmän kuin minulla miesten nimiä. Tyttäreni totesi viimeisen mummolle soittamansa puhelun jälkeen, että mummo on hyvä tyyppi. Kuulin puhelun, he juttelivat Sturm und Drangin keikasta. Ja mummo oli loppuun todennut, että olisipa vielä nuori.
Suhteeni äitiin ei ole ollut helppo. En pitkään voinut ymmärtää useitakaan äidin tekoja tai suhtautumista minuun. Vasta kuluvan vuoden aikana olen kasvanut anteeksiantoon. En ymmärrä enkä hyväksy äidin tekoja, mutta nykyistä äitiäni jo kunnioitan ja voin uskoa äidinkin aikoinaan toimineen parhaan ymmärryksensä mukaan.
Mutta se lahja. Äiti ei lue, lempimusiikki taas on iskelmää, josta itse en ymmärrä mitään, enkä osaa ostaa sitä. Entä pyöräily, sauvakävely, hiihto – olisko joku väline, joka sopisi johonkin niistä. Hiihtohanskat, vyölaukku tai pikkureppu hiihtoretkille? Siinä voisi olla ideaa. Olen kylläkin urheiluliikkeessä kuin norsu posliinikaupassa, mutta kai sielläkin ammattitaitoisia myyjiä on. Toivottavasti vaan jo syyskuun lopulla myydään talvitavaraa!