Tänäänhän on kahdeskymmenestoinen toista. Ajattelin kirjoittaa toisena naisena olemisesta. Onhan siitäkin minulla kokemusta kerran jos toisenkin. Positiivisista puolista tuli heti mieleen, ettei koskaan tarvitse nähdä miestä likaisissa kalsareissa.
Mutta koskaan et voi tietää, oletko varmasti se toinen. Vai kolmas. Tai kenties pitkän jonon hännillä.
Tähän loppui luovuuteni tänään. Elämä perkele ei aina ole yhtä sunnuntaita. Joskus sitä herää lakana kaulan ympäri kiertyneenä, ulkona sataa jotain märkää ja kaikki kahvikupit on likaisia. Sitä toivoisi, että vieressä olisi joku toinen, joku joka valaisi uskoa, että tilanne voi muuttua toiseksi.
Tänään ei ironinen minäni ole vallalla. Se, joka etäännyttää asiat ja tunteet, naureskelee niille ensimmäisenä. Tänään se jäi toiseksi.