’Etäisyys tekee sielussa kipeää’ laulaa poika nimeltä Päivi Gösta Sundqvistin sanoin. Itselläni eivät ystävät koskaan pääse niin lähelle sisintäni kuin rakastettuni pääsee. Ja nyt kun uusiosinkkuus jatkuu, on usein tuo etäisyyden tunne tuttu. Ei ole olemassa ihmistä, joka sisimpäni tietäisi.
Tiedän, että on parisuhteita, joissa tuohon ei edes pyritä. Ollaan läheisiä, mutta kuitenkin etäällä, jonkinlainen suoja edessä koko ajan. Joillekin se sopii, mutta jos suhteessa toinen tahtoisikin olla lähempänä henkisesti kuin toinen, seurauksena on tuskaa. Luulisin, että toisen vaatimukset saavat toisen vain etääntymään kauemmas.
Läheisyyskin voi tehdä kipeää, tiedoksi vaan pojalle nimeltä Päivi. Parisuhteessa asettaa itsensä alttiiksi. Ja jos heikkoutensakin näyttää, on kumppanilla ase hallussa satuttamiseen. Tahalliseen tai tahattomaan. Joskus tämä kivun varominen muodostuu esteeksi koko suhteen syntymiselle. Onkin turvallisempaa elää yksin, kokea etäisyyden tuoma kipu, mutta ei läheisyyden tuomaa ehkä vielä suurempaa.
Missä itse kuljen? Luulen, että olen koko ajan valmiimpi luottamaan. Luulen, koska en uskalla kokeilla.