Luen mielelläni matkakirjoja ja matkaoppaita. En välttämättä ole aikeissa edes matkustaa siihen kohteeseen, ainakaan kirjaa aloittaessani. Luen myös oppaita paikoista, joissa olen jo käynyt. Silloin kyllä muistoista täytyy pitää tiukasti kiinni, koska pahimmillaan paikka on muuttunut lähes tunnistamattomaksi. Esimerkkinä tästä Thaimaan Koh Samui, jolla kävin parisenkymmentä vuotta sitten. Lentokenttä oli vasta avattu ja saarella oli vielä tavoitettavissa rento reppuselkäisten tunnelma. Nyt kirjojen ja nettisivujen perusteella saari tuntuu enemmän luksushotellien täyttämältä varakkaiden ’paratiisilta’. Itse kokemaani henkeä täytyy hakea pienemmiltä ja kauempana sijaitsevilta saarilta.
Olen seilannut vanhan rouvan mukana maailman meriä, purjehtinut ärsyttävän tv-toimittajan mukana, matkustanut rahtilaivalla Etelä-Amerikkaan ja kiertänyt Tallinnaa raitiovaunuilla. Jos matkakirjan kirjoittaja ei luonteeltaan miellytä, on kirjan lukeminen ihanista paikoista huolimatta joskus vaikeaa.
Nyt kesällä luin matkaoppaan Varnasta. Olen siellä joskus rantalomaa Kultahietikolla viettäessäni käynyt päivän visiittejä. Vaikka Kultahietikolle en toista kertaa astu, jäi Varna mieleen. Varna – tuttu ja tuntematon kirja sai nyt matkakuumeen syntymään. Olin jo perumassa tämän kesän matkan vaihtaakseni kohteen Varnaksi. En sitä kuitenkaan tehnyt, mutta todennäköisesti ensi kesänä varaan lennon sinne. Kaupungin hotellitarjonta on hyvä ja edullinen. Kaupungin historia mielenkiintoinen, paljon nähtävää ja myös mahdollisuus rantalomailuun. Sopii rajalliseen budjettiini.
Entäs sitten Molvania ja Phaic Tan? Hykerrellen luen par’aikaa vinkkejä, miten hankkia auringonpistos naurettavan halvalla Phaic Tanissa.