Tänä aamuna ei tullut Hesaria. Kävin suihkussa, keitin kahvin, tein juustovoileivän valmiiksi – ja ulko-ovella paistoi vain tyhjyys. Mikä pettymys. Siinä jäi aamun yleissivistys yön aikaisista tapahtumista saamatta. Aamu-tv ei ole mikään korvike, en halua muita ihmisiä aamuuni ennen kahden kahvikupillisen kippaamista. Verkkolehtien selaaminen – ei, aamu oli siis alkanut jo niin huonosti, että taatusti olisin kaatanut kahvit näppäimistölle.
Soitin jakelun palvelunumeroon. Ystävällinen nauhoitettu ääni ilmoitti, että ’Nyt-liite ei tänään ilmesty’. Sen tiesinkin. Ääni jatkoi: ’Alueellanne on jo kaikki lehdet jaettu’. Mitä, miten niin tämä kone tietää, millä alueella asun. Muistin kuitenkin, että syksyllä, kun porrashuoneen valaistuksen sulake oli palanut, Hesarin jakaja ei lähtenyt sokkona rappuumme lehtiä jakamaan, ja olin tällöin soittanut jakeluun. Kaipa he olivat puhelinnumeroni silloin tallentaneet niin, että automaatti nyt sen tunnisti.
’Painakaa ykkönen, jos haluatte päivän lehden jälkitoimituksena.’ No totta hitossa haluan, miksi muuten olisin teille soittanut. En odottanut, että joku kaunisääninen nainen olisi sen minulle ääneen puhelimessa lukenut. Enkä halunnut enää painaa mitään numeroa päästäkseni asiakaspalveluun, en ollut rupatteluaikeissa. Asiani on toimitettu, kiitos modernin tekniikan.