Olen tässä pohtinut ylä- ja alamäkeä. En niiden merkitystä sen syvällisemmin, vaan ihan kielikuvina. Aiemmin luvattiin rakastaa niin myötä- kuin vastamäessä, nykyisin kai tylsästi niin hyvinä kuin huonoina päivinä. Tuosta ymmärtää helposti, että ylämäessä ei asiat suju hyvin ja alamäessä taas vauhtia tulee ihan itsestään. Mutta miksi sitten elämä voi mennä myös alamäkeä – ja silloin merkitys on ihan toinen. Ja onko sille alamäelle vastakohtaa?
