Vuosi 1981 on vaihtumassa seuraavaan. Eletään aikaa ennen paikallisradioita ja ennen edes Rockradiota. Helsingin kaupunki tarjoaa Kauppatorilla Pelle Miljoonan konsertin nuorisolle. Keikka televisioidaan suorana, ja sitä juontaa Heikki Kahila. Nyt loppuvuonna 2008 se on nähtävissä Ylen Teemalta uusintana.
Puolen tunnin ohjelma on yhtä farssia. Alkuun näytetään Senaatintorin juhlamenoja, tyyliltään jotain aivan muuta, kuin keikka, jota katsoja odottaa. Kun Pellen keikka viimein alkaa, Heikki Kahila puhuu taukoamatta paheksuvasti kahden ekan biisin päälle. Sen jälkeen katoavat bändiltä äänet. Pellekin levittelee vain voimattomana käsiään. Kamera näyttää liki kolmasosan koko ohjelma-ajasta ilotulitusta. Kun jonkintasoinen äänentoisto palaa, alkaa lavan edessä jotain kahinaa, yleisöä tunkee lavalle ja joku pyytää lopettamaan tappelun. Heikki spiikkaa viimeisen kappaleen nimen, ’siltä varalta, jos joku ei saa sanoista selvää’. Viimeistä kappaletta ei koskaan ohjelmassa kuulla – kamera kuvaa kaukaa ja taustalta kuuluu jonkun moittivan yleisöä: ’Tällainen mahdollisuus teille tarjottiin ja nyt kaikki on pilalla’.
Miten kuvaavaa tuolle ajalle! Tuon ohjelman myötä pystyn palaamaan siihen ahtaaseen ilmapiiriin ja asenneilmastoon, joka tuolloin vallitsi. Olin 17-vuotias, muutamaa kuukautta vaille sen odotetun 18v, minkä kaverini olivat jo täyttäneet. En millään pysty muistamaan, missä vietin tuon Uuden vuoden aaton – tiedän, että Pellen keikka televiossa oli jotain suurta ja ihmeellistä, mutta en ollut sitä kotona katsomassa. Ehkä olin jollain muulla keikalla? Eput? Hassisen kone? Tai sitten vaan humalassa heilumassa pakkasessa, ei ainutlaatuinen tapa viettää Uuden vuoden aattoa sekään. Siihen aikaan.