Kuinka henkilökohtainen paikka koti onkaan. Sen olen tässä useana päivänä havainnut, kun taloyhtiössämme vaihdetaan patteriventtiilit ja termostaatit. Kodissani lappaa vieraita miehiä tuon tuosta tekemässä yhden pienen työvaiheen kerrallaan. Kerrankin vain kokeilemassa, ovatko patterit kuumana. Lukaalin emäntä tässä alkaa olla kuumana.
Pian alkaa urakka olla kuitenkin ohi. Kaksi viimeistä lomapäivääni menivät jos ei pilalle, mutta vähemmän nautinnollisissa merkeissä, kun jo aamukahdeksalta piti olla noin suunnilleen pukeutuneena ja huusholli kunnossa. Kissa on viettänyt tuntikausia ammeen alla piilossa. Muutaman yön olen palellut lämmitys suljettuna homman alkuvaiheissa ja nyt viimeisen viikonlopun olen hikoillut, kun patterit hohkaavat täysillä. Ilman termostaattia.
Sen verran tosiaan haluan henkilökohtaisuuttani suojella, että aikaa on mennyt myös elämän jälkien piilottamiseen. Sängyt ojennukseen, likavaatteet koriin, villasukat kaappiin. Onpahan siisteys pysynyt paremmin, mutta oman kodin tarkastelu ulkopuolisin silmin on rasittavaa.
Vai onko tässä kyse enemmänkin oman sisimpäni suojaamisesta?