..hain vanhan gymstickini varastosta ja ihmettelin hetken, että mitäs sen kanssa pitikään tehdä. Pitkän etsinnän jälkeen löysin ohjeet vanhojen videokasettien seasta, just sieltä minne kaikki tarpeeton heitetään. Poissa silmistä, poissa mielestä.
Pelko siitä, että takapuoli roikkuu kohta polvitaipeissa sai kuitenkin puhtia harjoitteluun. Ja viiden minuutin jälkeen olin jo puolikuollut, makasin sohvalla punaisena ja hiki valui noroina. Jaksoin sitä rääkkiä kuitenkin yli puoli tuntia, hyvä minä! Tänään on kroppa ollut ihan paskana, mutta harjoittelin taas ahkerasti. Ja juu, kyllä mä venyttelin kanssa ihan kunnolla. Kun mä jostain innostun niin mä kanssa innostun.
Ongelma on siinä, että mä en ole valehtelematta tehnyt mitään lihaskuntoharjoittelua.. öö, no ainakaan tän vuoden puolella 🙂 Aika ajoin tulee innostus johonkin asiaan, mutta mä teen sitä sitten niin maan perkeleesti, että kyllästyminen iskee jossain vaiheessa, ja heitän kaikki jumppavälineeni just sinne perimmäiseen nurkkaan, jossa ne ei vahingossakaan osu silmiin. Mitenhän sitä pystyis maltillisesti harjoittelemaan jotain lajia, että innostus siihen säilyis pidempään, eikä tulis tällaisiä ylipitkiä taukoja. Siinä kyllä alkaa peppu tosiaan roikkumaan.