joka on pyörinyt ajatuksissani pitkin päivää, ei tunnu jättävän minua rauhaan, joten tuli tunne, että ehkä se lakkaa pyörimästä päässäni, jos kirjoitan sen ylös.
Tähdet
Yön tullen
minä seison portailla kuuntelemassa
tähdet parveilevat puutarhassa
ja minä seison pimeässä.
Kuule, tähti putosi helähtäen!
Älä astu ruohikolle paljain jaloin:
puutarhani on sirpaleita täynnä.
-Edith Södergran
En tiedä mistä tuo tuli mieleeni, en muista lukeneeni sitä moneen vuoteen mistään. Ilmeisesti se on vain jostain syystä syöpynyt mieleeni ja pyrki sieltä nyt ulos. 🙂