Tänään oli herätessä loisto olo: Mitään lihasta ei jomottanut, kolottanut tai särkenyt. Jalat tuntuivat vetreältä ja olo muutenkin notkealta. Ehkäpä tämä kertoo siitä, että viime viikon harjoittelu on ollut kohdallaan. Siispä kerron lyhykäisyydessään treenini ja liikuntamääräni viime torstaista sunnuntaihin.
Torstaina kävin rullaluistelemassa pitkästä aikaa: reitti kierteli Seurasaaren lähistöltä eteenpäin jonnekin kalliolle, kukkulalle, jossa päädyin ostamaan jäätelön ja istuskelemaan auringonpaisteessa. Paluumatka siis viivästyi, kun poikkesin vielä pienelle rantakaistaleelle loikoilemaan. Kaikista tauoista huolimatta tehokasta luistelua kertyi arviolta noin 45 minuuttia. Ja tarkoitan todellakin tehokasta! Takapuoli oli välillä ihan tulessa, koska pitkien luistelutaukojen jälkeen lihakset ilmaisevat tottumattomuuttaan varsin mielellään.
Perjantaina tein jalkalihastreenin salilla: kyykkyä, reiden koukistajia ja pohkeita.Reiden ojentajat jätin suosiolla väliin, koska vasen etureiteni revähti vastikään. Lisukkeena tietenkin treenasin myös selkää ja vatsaa.Treenin lopetin polkemalla 15 minuuttia kuntopyörää. Iltasella kävelin ihan pienen happilenkin palauttelu mielessäni, ja päiväni päätin venytellen. (taas tuo tahallinen, mutta toimiva kielikuva)
Lauantaina lepäsin varsin onnistuneesti: Harvoin lepopäiväni on ollut kirjaimellisesti lepopäivä kaikessa toimettomuudessaan. Kävin Pihlajasaaressa ottamassa aurinko, ja loikoillessani lämpimällä kalliolla venyttelinkin jalkojani. Illalla venytin kinttuni vielä toiseen otteeseen ja nukuin kuin tukki.
Sunnuntaina kävelin aika paljon, mutta hyvin löysästi. Illalla kävin lisäksi juoksemassa melkein tunnin lenkin (50-55min) uudella reitilläni: se kulki Seurasaareen, siellä saaren ympäri ja takaisin. Lenkilläni oli kuitenkin nolo lopetus, koska molemmat polveni alkoivat kipeytyä pahasti. vasen polvi on vihoitellut aiemminkin ja estänyt säännöllistä juoksua, mutta nyt molemmat luovuttivat. No, huomenna taas lääkäriin. 🙂 Urheilija ei tervettä päivää näe.
Jatkoin juoksun jälkeen noin 20 minuuttia kävellen ja illan vietin venytellen ja jalkapallon MM-finaalia katsellen. Yllättäen en jaksanut katsoa peliä loppuun, enkä edes jaksanut keskittyä ja innostua asiasta. Unten valtakunta kutsui jo varhain.