Tänään sitten annan kroppani huilia. Kun keho lepää, mieleni ei yleensä ikävä kyllä lepää. Saa nähdä, mitä korvaavia toimintoja keksin, koska ihan toimettomuudessa en päivääni voi viettää. Normaalisti treeni vie suurimman osan vapaa-ajastani, eli lepopäivinä on vaikeaa kuluttaa aikaa. Hoitaisin toki sosiaalisia suhteita, jos niitä vain olisi!
No, ehkäpä joskus…:)
Eilinen jalkapäivä oli oikein onnistunut. Koko viikon ajan palautuminen suorituksista on ollut todella nopeaa, eli en joudu odottelemaan yhden sarjan jälkeen juuri lainkaan, kun keho on jo valmis seuraavaan. Kunto on toivottavasti siis kohdallaan, ainakin itselleni yritän näin selittää.
Jalkatreeninä työpaikkani pikku salilla teen hieman muunneltua versiota omasta perinteisestä treenistä. Kaikkia laitteita ei tietenkään ole niin pienessä tilassa, joten olen päätynyt seuraaviin suorituksiin: jalkakyykky, maastaveto, reiden ojentajat ja koukistajat ja pohkeet.
Harjoitteluuni kuuluu perusliikkeitä siis suurimmaksi osaksi, mutta teen viikottain treenin hieman eri tavalla liikeratoja ja suorituksia muunnellen. Esim. toisinaan teen etukyykkyä tai syväkyykkyä, toisinaan taas askelkyykkyä jne.
Lämmittelyn olen yleensä tehnyt tuolla pikkusalilla nyrkkeilysäkin kanssa riehuen. Siinä tulee hiki huomattavasti nopeammin kuin kuntopyörää polkemalla, ja kroppa saa monipuolisempaa liikettä. Lyönti- ja potku suorituksissahan on aina koko kehon lihakset käytössä, siis tehokasta kaikin puolin.
Huvittavaa muuten ,että olen salilla yleensä se äänekkäin ihminen. En siis puhu paljoa, mutta ähisen, puhisen, örähtelen ja mörisen suoritusten aikana lähes aina. Mutta ei kai sitä voi olla hiljaa, kun nostelee vähintään omaa painoaan?! Tosi naisellinen tapa muuten! Kaikki miehetkin tuntuvat olevan hiljaa minuun verrattuna.