Nyt olen hieronnan ja lepopäivän tarpeessa!
Viikonlopun aikana osallistuin harjoitusleirille ja nyt olen täynnä mustelmia, joka lihas on jumissa ja kipeänä, ja kaiken lisäksi olen todella väsynyt, koska unet jäivät vähälle parina viime yönä. Koko loppuviikko olisi tarkoitus viettää kevyen treenin merkeissä. Ehkä viikonloppuna käyn lenkillä, jos vain kipeä polveni antaa myöten.
Lauantaina treeniä oli kolme kertaa, yhteensä kuusi tuntia, ja pääpaino oli tuolloin matsiliikkeessä, -asennossa, liikkeestä suorittamisessa ja väistelyssä. Lyönti- ja potkuharjoittelu nivottiin hyvin yhteen edellä mainittujen kanssa. Viimeinen harjoitus taas sisälsi tekniikoita, jotka lähentelivät itsepuolustusta: Kaatoja, pyyhkäisyjä,kyynärpää- ja polvihyökkäyksiä jne. Jokainen treeni kesti kaksi tuntia ja välissä oli taukoja yksi tai kaksi tuntia.
Lauantain harjoitukset tein kaikki täydellä teholla, enkä paljoa säästellyt itseäni,vaikka olisi ehkä pitänyt. Viimeisessä harjoituksessa ei oikein ajatuskaan enää pysynyt kasassa ja suorituskyky oli laskenut, vaikka suoriuduinkin treenistä ilman liikoja ongelmia.
Sunnuntaina taas ensimmäinen treeni oteltiin, eli noin kaksi tuntia. Ehkä noin viisi ensimmäistä erää sujuivat hyvin: jalat ja kädet olivat nopeat, ja silmä pelasi. Yllätin välillä itsenikin reaktioissa, ja toivottavasti vastustajatkin. 🙂 Pian alkoi kuitenkin tökkiä, ja kunto tuntui loppuvan , vaikka en olisi halunnut asiaa myöntää itselleni. Liekö salin huonolla ilman vaihdolla ja nesteen menetyksellä ollut vaikutusta äkilliseen suorituskyvyn laskuun? En kuitenkaan halunnut luovuttaa tai mennä lepäämään ja taistelin loppuun asti. (viimeisissä erissä lähinnä altavastaajana..:) Väsyneenä ja holtittomana loukkasin tietenkin nilkkani, kun potkaisin huolimattomasti. Siinä on nyt aika komea patti! On lähes esteettinen elämys katsella omaa sinertävää nilkkaansa.:)
Seuraava treeni sunnuntaina sisälsi ottelutaktiikkaa. Yllätin itseni osallistumalla kaikesta kivusta, jumista ja väsymyksestä huolimatta tähänkin harjoitukseen. Kun sain alkulämmön päälle, homma alkoi luistaa vähän paremmin, enkä antanut kipeän jalan vaikuttaa. Opin kyllä harjoituksessa, mutta omat suoritukset olivat ehkäpä noin puolitehoisia normaaliin verrattuna. En vain pystynyt parempaan!
Lopussa oli järkevästi suunniteltu pitkä jäähdyttely ja treeni oli muutenkin kevyt verrattuna kokonaisuuteen. Viimeisenä hommana kuuntelimme vielä kilpailijoille suunnatun luennon. Lähinnä kartoitimme tavoitteita, kykyjä, potentiaalisuuksia, vaikutusmahdollisuuksia, vaatimuksia ja omaa motivaatiota. Pieni oppitunti siis itsestä ja omasta asenteesta.
Rasittavaa, kun sisu ja luonne eivät antaneet taaskaan periksi, vaikka kroppa huusi tuskasta ja liikkuminen alkoi olla mahdottoman tuntuista. Toisaalta on hyvä treenata tuolla tavalla turnauskestävyyttä, mutta toisaalta en usko saaneeni kaikista treeneistä suurinta mahdollista hyötyä juuri tuon väsähtämisen vuoksi. No, ainakin viikonloppu oli hengen voitto ruumiista! 🙂