Tämän viikon olen ottanut kevyemmin, kuin tavallisesti. Yritän säästää kaiken voiman,nopeuden ja kestävyyden viikonlopun harjoituksiin.
Tiistaina kävin salilla taas siskoni kanssa ja ohjelma oli omalta osaltani hieman typistetty, koska kesken kaiken treenin sain komennuksen toisaalle hoitamaan erinäisiä asioita. Joka tapauksessa sain ihan hyvän lyhykäisen perustreenin aikaiseksi kiireestä huolimatta: kolme sarjaa ylätaljaa, kaksi alataljaa, kaksi hauista tangolla ja kaksi käsipainoin. Loppupäivä kuluikin sitten suurimmaksi osaksi kävellen ja ratikassa istuen.
Keskiviikostakin tuli puolivahingossa vapaapäivä, vaikka olin suunnitellut pitkää lenkkiä. Sen sijaan suuntaisin rannalle uimaan ja käveleskelin jonkin verran, mutta aika rennosti.
Torstaina otin taas itseäni niskasta kiinni ja töiden jälkeen vedin jalkatreenin läpi melkein hampaat irvessä. Itseasiassa jotain oli kyllä vialla jaksamisessani, koska huuleni sinersivät vähän väliä treenin aikana ja minulla heitti hieman päässä aina viimeisten toistojen aikana. Pitäisikö ehkä vähentää painoja? 🙂
Tuollaiset ongelmat yleensä katoavat sillä, ettei sitä kuuntele. Jos kipu, heikotus tms. alkaa tuntua, osaan onneksi jättää sen huomiotta ja pian se lakkaa. Jos käsi murtuu kesken matsin, ei sitä edes huomaa, kuin vasta jälkikäteen, jos osaa keskittyä ja unohtaa kivun. Hengen voitto ruumiista siis! 😉