Nyt olen taas kuin nukkuneen rukous: Telkkari piti valveilla myöhään ja herätessäni aikaisin aamulla herätyskellon aina niin ahdistavaan ääneen olisin antanut puoli valtakuntaa edes hetkistä pidemmistä yöunista. Toivottavasti tänään illalla pääsen aikaisin untenmaille. Muuten ei suju työt, treeni, eikä muukaan elämä.
Viime päivien treenaus on kuitenkin sujunut tyydyttävästi, jos ei nyt oteta huomioon sunnuntaina tapahtunutta reiden revähdystä.(Kyllä, juuri se sama lihas revähti taas juostessa!)
Perjantaina pidin lepopäivän olosuhteiden pakosta, koska heti työpäivän jälkeen bussini lähti kohti Pirkanmaata ja viikonlopun rientoja. Illalla en siis enää ehtinyt hikoilemaan ja kehittämään fysiikkaani, jos ei sitten kuntoiluksi lasketa perjantain ja lauantain välisen yön tanssimista klubeilla. 🙂
Lauantai oli mahtava päivä: Nukuin myöhään, kävin treenaamassa urheilukentällä, otin vähän aurinkoa ja kävin syömässä pienissä ravintoloissa pariin otteeseen.Illalla suuntasin taas kohti kaupungin yöelämää. Nyt asiaan: Treeni piti sisällään seuraavaa: liikesarjoja, liikkumisharjoituksia, potkusarjoja ja jalkatyöskentelyä muutenkin.
Jalat tuntuivat rennoilta ja nopeus potkusuorituksissani oli vähintäänkin tyydyttävä. Ketteryys, notkeus ja ”kissamainen” liikkuminen ovat kuitenkin ne, joihin minun tulisi panostaa ja joissa minun tulisi kehittyä. Kaiken kaikkiaan kroppa oli rento ja toimivassa kunnossa. Kannatti lepäillä edeltävä viikko!
Sunnuntaina taas ohjelmasssa oli juoksu- ja loikkatreeni. Sain mukavan paljon treenikavereitakin, ja aurinkoisella urheilukentällä vietimme hikisiä, mutta palkitsevia hetkiä. Treeniin kuului kiihdytysjuoksuja, aitojen yli loikkia ja askeltamista eri tyyleillä, liikkumis- ja potkuharjoittelua yhdistettynä ja 80, 60, 40 ja 20 metrin maksiminopeusjuoksua.
Palauduin suorituksista nopeasti, eikä väsymystä tuntunut missään vaiheessa kropassani. Päinvastoin; tuntui, että olisi jaksanut vielä vaikka kuinka paljon. Ikävää kuitenkin, että reisilihakseni ei ollut vielä parantunut täysin edellisestä repeämisestään ja kesken toisen 80 metrin juoksuspurtin huima menoni katkesi kuin kanan lento. Jospa sitä joskus oppisi virheistään ja antaisi vammojensa parantua kunnolla ennen seuraavaa…:)
Eilen, eli maanantaina, kävin illalla ihanantuntuisen peruskuntokauden juoksulenkin. Hölkyttelin palauttelevaa vauhtia ja kestävyyttä ylläpitääkseni noin 40 minuuttia, vaikka tuntui, että olisin jaksanut vielä vaikka kuinka pitkään. Polvetkaan eivät ilmaisseet eilen minkäänlaista vastustusta; juoksu sujui siis kaikinpuolin loistavasti.