Kyllä osaa selkä olla kipeänä!! Olen löytänyt selkäni takaa ihan uusia lihaksia, joita en tiennyt käyttäneeni viime viikon lopulla, mutta jotka tekevät nyt olostani pientä infernoa.
Nyt selostan lyhyesti loppuviikon treenaukset: Torstaina olin useamman tunnin ajan voimistelusalilla kokeneemman porukan kanssa testaamassa vartalonhallintaani ja voimaani. Teimme voltteja, harjoituksia permannolla, renkailla ja sillä tangolla (miksi sitä nyt kutsutaankaan…). Tekniikan ja taidon puutetta piti tietenkin kompensoida yliyrittämisellä ja koettamalla tehdä samoja juttuja, kuin muutkin. Ei minulla tietenkään ole mitään mahdollisuuksia tehdä samoja asioita, kuin miehet, mutta yritys oli ainakin kova.
Nyt se yrittäminen tuntuu vieläkin kropassa kaikkien voimanostojen ja roikuntojen jälkeen. Hauskaahan se telinevoimistelu on, vaikka on se vaikeaa, raskasta ja kuluttavaakin. Nauroin kuitenkin koko torstai-illan itselleni ja toilailuilleni ja toisaalta oppiessani jotain hihkuin innosta pitkän tovin. Enemmän koen treenistä olleen hyötyä omalle pääkopalleni. 🙂
Perjantaina yritin jälleen juosta kevyttä happilenkkiä, mutta polvi päätti lopettaa juoksun lyhyeen jo 15 minuutin jälkeen. Kipu alkoi tuntua kuitenkin tällä kertaa myöhemmin, kuin viimeksi, eli kai se polvi pikku hiljaa alkaa parantua. (?) jatkoin kuitenkin lenkkiä noin tunteroisen, tosin kivun jälkeen vain reippaasti kävellen.
Lauantaina lepäilin, tai itse asiassa liikuntoihin tulisi varmaan laskea perjantaina ja lauantaina tanssimiseen käyttämäni aika, yhteensä arviolta noin kymmenisen tuntia. Harrastukseksikin kai tuota voi jo sanoa, koska käyn useita kertoja kuussa tanssimassa yökerhoissa ihan vain huvin vuoksi. Olen täysin selvinpäin aina (lue: olen absolutisti), ja suurin syy yöelämälleni on ihan rehellisesti sanottuna juuri tuo tanssiminen.
Huonoja puolia tuossa hikiliikunnassa on se, että unirytmini häiriytyy entisestään ja toisaalta aina nainen ei saa tanssia koko iltaa rauhassa ja yksinään omasta hartaasta toiveesta huolimatta. Kylkeen liimaantuu yleensä ennemmin tai myöhemmin joku vähemmän miellyttävä, juopunut hahmo, joka uskoo tanssitaitonsa suorastaan lumoavan minut. Kyllä toki olen oppinut sietämään noita ei-toivottuja herroja, enkä tohdi sanoa kellekään ihmiselle rumasti ja loukkaavasti, mutta käyttäkää miehet toki järkeä: Jos tyttö vain ja ainoastaan tanssii koko illan, ei hän varmasti olen seuraa hakemassa baarista!
Sunnuntaina juhannusviikonloppu sai arvoisensa päätöksen aurinkoisella urheilukentällä juoksu- ja loikkatreenin merkeissä. Muutaman lajikollegan kanssa juoksimme 60, 40 ja 20 metrin spurtteja, loikimme ja ylitimme aitoja eri tyylein, teimme reaktiolähtöjä, jalkatyöskentelyä ja maksimikiihtyvyysharjoituksia. Nautin todella paljon tuosta treenituokiosta ja tuo parituntinen olikin viikonlopun kohokohta kaikesta juhannushulinasta huolimatta.
Jalat toimivat osittain oikein hyvin, mutta jossain vaiheessa etureidet alkoivat kiristää, eivätkä enää taipuneet pikajuoksuaskeliin tavallisen tapaan. Treeni tuntui hyvältä, vaikka tiedän yleensä olevani nopeammassa kunnossa. Yläkropan jumin luulen olleen suurin syy pieneen hitauteeni. Treenin jälkeen huomasin koivissani hieman maitohapoista johtuvaa arkuutta; en siis ollut juonut ja syönyt tarpeeksi, että kroppa olisi kestänyt rasitusta. Nälkä iski itse asiassa jo kesken treenin, mutta jatkoin siitä huolimatta.
Pitäisi syödä useammin ja enemmän, mutta jo nykyisellä syöntimäärällä pelkään syöväni itseni vararikkoon. Nyt kipeänä ovat jalkalihakset ja selkälihakset, eli luonnollisesti rasitan rintalihakset, hartiat ja ojentajat tänään salilla.