[B]Next[/B], Ohjaus: Lee Tamahori
Hollywood on pullollaan toiminta- ja terroristielokuvia ja kun niissä on kaavakin yleensä melko samanlainen niin yleensä osaan jo etukäteen sanoa, että mitä seuraavaksi tapahtuu milloinkin. Elokuvan musiikeistakin osaa esim. yleensä sanoa, että milloin elokuva loppuu. Ja tietysti elokuvissa on hyviksiä ja pahiksia ja se yksi tyttö, mikä sankarin pitää pelastaa. Näitä elokuviahan on triljoona.
Nämä kaikki seikat noin suunnilleen mahtuvat myöskin tähän Lee Tamahorin, melko tunnetun ohjaajan, rainaan. Ainoa poikkeus tässä on se, että elokuvan päähenkilö näkee itseään koskevien tapahtumien kulun kaksi minuuttia etukäteen.
Nicholas Cage ei ole koskaan oikein iskenyt minuun näyttelijänä eikä tälläkään kertaa, mutta jollain tapaa ehkä sopii tähän rooliin kohtalaisen hyvin, ehkä parhaiten sitten Leaving Las Vegasin. Muiden näyttelijöiden castauksella ei sitten olekaan niin väliksi. Jessica Biel on kyllä ihan ok hemaisevana tyttönä, joka siis pitää pelastaa ja samalla pitäisi siis pelastaa myöskin 8 mijoonaa ihmistä ydinaseen räjähdykseltä jonka estämiseen Cagen näyttelemää päähenkilöä tarvitaan hänen ilmiömäisen ennustuskykynsä vuoksi.
Kuten sanoin aluksi, niin leffassa on paljon klisheitä, tai ainakin juonellisia sellaisia. Ei siis siinä mielessä mikään järin ihmeellinen elokuva, mutta tuo ajan ennustusaspekti tuo kyllä ihan mielenkiintoa leffaan ja onneksi sitä seikkaa on vielä ohjaajan toimesta ymmärretty käyttää hyvin. Eli kauttaaltaan ei elokuvassa pysty sanomaan, että milloin rullaava tilanne on lopullista ja milloin vain päähenkilön ennustusnäkymää, mielenkiintoista. Tästä tuli jollain tapaa mieleen Butterfly Effect joskaan ei tämä ehkä aivan yhtä hyvä elokuva kokonaisuudessaan ole. Ei tämä itseasiassa mene edes hyvien tekeleiden kastiin, mutta viihdyttävyysarvo on kuitenkin ihan kohtalainen. Hiukan niinkuin aivot narikkaan ja silleen, viis veisataan kaikkien tämän tyyppisten elokuvien juonien vuotamisista, koska kyllähän niitä tässäkin on, jos niitä tahtoo välttämättä alkaa kaivelemaan.
2,5/5
[B]Kiss Kiss Bang Bang[/B], Ohjaus: Shane Black
Hämärä elokuva, mutta viihdyttävä ja humoristinen. Elokuva kun lyhykäisyydessään kertoo kaverista, joka vahingossa eksyy Los Angelesiin bileisiin, koska kaupasta leikkikalua ryöstäessään ja sieltä paettuaan vahingossa säntää elokuvan castinghuoneeseen ja tietämättään esittää roolia raadin mielestä järjettömän hyvin. Ja sitten tapetaan tyttö ja esitetään yksityisetsivää ja niin edelleen. Ymmärsitkö, hyvä, koska meni minultakin muutama juttu ihan ohi elokuvaa katsoessani, sen verta hatara juonen kehittely oli, ilmeisesti tarkoituksella, mutta jollain kummallisella tapaa se ei haitannut ja lopussa kyllä sitten selvisikin seikkoja ja pahat saivat palkkansa.
Elokuvaan oli yritetty saada vähän erikoisempaa otetta Robert Downey Jr.:n ollessa kertojana ja samalla myöskin pääosanäyttelijänä ja samalla sitten käytettiin hieman kikkoja, joilla tuotiin ilmettä, että elokuva on todellakin elokuvaa, mutta sitten kuitenkin ihan todellisuutta, hämärää edelleen. Mutta vaikka ihan ei jaksanut keskittyä siihen, että mikä on homman juju aina, niin viihdyttävyys oli kohdallaan ja sai myöskin nauraa. Suoranainen komedia tämä nyt ei puhtaasti ollut, mutta ei tätä nyt ihan vakavissaankaan ollut tehty. Val Kilmer oli kyllä vain niin vaisu, että ei mitään rajaa eikä hommaa pelastanut edes homopusu.
Ai niin, ja tissitkin näkyi ja vielä nätti tyttö. Joo, kyllä tämä oli ihan toimiva setti, mutta kuten sanoin, vähän sekavuutta mukana, tarkoituksellisesti. Voi olla, että joskus vielä katson uudestaan, niin ehkä pysyn toisella kerralla paremmin kärryillä. Ei paskempi lainkaan.
3+/5