Duunit on nyt sitten sovittu. Ei ole kovin hääppöstä, mutta meneehän tuo. Sain sovittua senkin, että mä aloitan vasta aikaisintaan 21. päivä toukokuuta ja olivat sen verta reiluja, että voin tarvittaessa säätää myöskin vuoroja niin, että saan pidemmän vapaan kuin yhden päivän, koska varsinaisia viikonloppuvapaita mulla ei olis kesän aikana kuin muutama.
Jännää miten mä osaan taas reagoida asioihin. Tai siis mun mielestä siinä ei ole mitään jännää, mutta musta tuntuu, että mulla on joskus vähän vaikeuksia saada itseäni ymmärretyksi oikein ja sitten mä vaan hätäännyn kun lopulta asiasta tulee ihan härkänen vaikkei se olisi alkuaan edes kärpäsen kokoinen. Todennäköisesti siitä tuli härkänen vaan mun päässä ja sitten voinkin mennä johonkin pimeään nurkkaan vähäksi aikaa häpeämään.
Itse asiaan sen kummemmin puuttumatta mä vaan kun olen aina ihmisistä huolissani jos mulle sanotaan, että heillä on joku huoli. Todennäköisesti se huoli oli pienempi kuin mä ehkä luulin ja sitten kuitenkin jos mä voin jotain tehdä asialle niin yleensä teen. Äsken mä tein. Se sitten joskus johtaa siihen, että mun ei varmaan olisi pitänyt eikä tarvinnut tehdä yhtään mitään. Toivotaan, että asia nyt ei aiheuttanut sen kummempaa ihmetystä eikä närää. Mä meen nyt sinne nurkkaan häpeämään hetkeksi.