No, ilta meni sitten Suomen futiskarsintaa katsellessa, joka päättyi surullisesti tasapeliin ja sen jälkeen hakattiin kahteen asti neljään pekkaan korttia. En ollutkaan pelannut yhtä ainutta peliä aikoihin, varmaan joskus viime vuoden puolella edellisen kerran. Sovittiin, että pitäisi hakata useamminkin, kun on yllättävän hyvää ajanvietettä tavallisen videopelin hakkaamisen sijaan aina silloin tällöin. Iltapäivästä kävin salilla tekemässä olkatreenin ja vatsan poltin samalla loppuun. Hyvä fiilis ja huomenna puhdasta lepoa.
Hyvä fiilis on muutoinkin. Siis sinänsä, että mulla ehkä vähän ajatukset alkavat seljetä henkilökohtaisista asioista noin ylimalkaan. En nyt ole ihan varma vielä, että tykkäänkö mä johtopäätöksistäni, mutta niissä mä joka tapauksessa aion pysyä. Tekisi kait mieleni itkeäkin hieman, mutta kuten niin monen monituista kertaa ennenkin, ei mua vain itketä. Olen tähän blogiini aiemminkin kirjoittanut siitä, että viime vuosina mä en enää järin paljon ole vetistellyt. Se vaatii yleensä melko suuria tuntemuksia ja tavallaanhan nämäkin niitä ovat, mutta ovat ilmeisesti kuitenkin sitten jo sillä tavoin pienempiä, että osaan johtaa suurimmat paskat jo niin sanotusti suoraan maahan ilman vaurioita.
Nyt kun on lauantain ja sunnuntain välinen yö, niin voisikin sopivasti todeta, että seuraavat kaksi viikkoa mä vain keskityn työntekoon ja salilla urakointiin ja suljen suuremmat aatokset pois kokonaan. Tämän kahden viikon jälkeen mulla loppuukin sopivasti salikortti ja on viikonloppu edessä ja mä kuukauden oltuani selvin päin lähden pistämään yöelämän sekaisin ja katson josko eksyisi jonkun nätin tytön viereen nukkumaan. Turmiolan Tommi ei herää henkiin, mutta ehkä yksi pienen pieni Narsisti Panu kuitenkin. No, ehkä se on vain hyvästä aina aika ajoin, kunhan ei tule tavaksi. Sitä odotellessa.
Mutta se siitä, hyvää yötä.