Tai no, kävin kyllä ihan sisälläkin katselemassa. Liikkeessä nimittäin välineistöä. Kuutisenkymppiä palais väreihin ja välineisiin noin alkuun jos kävisi ensi viikolla ostamassa tarvikkeita. Valmiit kankaat kehyksineen maksaisivat reilusta kympistä vitoseen, riippuen koosta eli ei nyt niin paha kuin alkuaan pelkäsin. Iso öljyvärisetti ois nelisenkymppiä ja parit siveltimet siihen päälle vielä. Pitänee pistää harkintaan tai no ei siinä itseasiassa mitään harkitsemista enää ole.
Katsellaan, mitä saadaan aikaiseksi. Vähän hassua, että tämä homma lähti nyt näin hanskasta, mutta kun lopulta nyt vain tuntuu siltä, että pitää tehdä niin silloin kait sitä pitää ja kun tykkään ajatuksesta todella paljon. Ehkä jännin juttu tässä on lopulta se, että millä tavoin inspiraation herätellä kuvataideharrastukseni uudestaan henkiin, tapahtuikin. Inspiraatio kun lähti ihan puhtaasta surusta ja nyt lopulta haluaisin ehkä enemmän purkaa myöskin muita tuntojani kyseisin keinoin joskin myös sitä surua varmasti vielä kankaalle ilmenee. Aika näyttää. 🙂
Hitto kun tää varmaan tarkoittaa nyt myös sitä, että mun cityily vähenee.
Damn!! 😀