Avasin tuossa äsken jo taannoin korkatun Bowmoren Caskin ja kaadoin lasillisen. Savun tuoksu tuntuu varsin vahvasti nenään ja maistuu vielä sitäkin enemmän. Sanotaan, että se ei ole Islay-viskeistä lähellekään savuisimpia. Näinhän ei toki olekaan, mutta minun makuuni se on kyllä aivan loistavaa. Aivan kuin viski olisi sitä parempaa, mitä savuisempaa se on.
Näitäkin koulukunnan ihmisiä on ja joskus tekisi mieleni heiltä kysyä, ovatko he viski-ihmisiä laisinkaan, jos miltei fundamentalistisesti vain vannovat savun ja vain savun nimeen. No, oli miten oli. Vahva alkoholipitoisuus vain jollain kummallisella tavalla korostaa makua. Se ei särähdä makuhermoihin, vaikkei kaikista vanhimmasta päästä olekaan. Kuitenkin sen verta hyvin se on saanut tynnyrissä levätä, että pehmeyttä löytyy juuri sopivasti.
Huomenissa taidan ottaa toisenkin lasillisen ja tarjota pari samanmoista jokuselle vieraalle. Litran pullosta kyllä riittää, eikä tavara ole lopulta edes järin kallista. Ainoa syy säästellä moisia jalojuomia on niiden saatavuus. Jos tahtoo hyllyynsä lisää armottoman loistavaa tavaraa, on aina lähdettävä kirjaimellisesti merta edemmäs kalaan.
Blogini kesäloma loppui juuri nyt ja samalla kertaa alkoi armon vuosi. 365 päivää voin vielä nautiskella olostani kakkosella alkavalla numerolla. Sen jälkeen iskee kriisi ja elämä alkaakin olla pikkuhiljaa ohi.
Viimeisimmässä lauseessa oli ehkä vähän enemmänkin sarkasmia mukana, mutta totta puhuen sitä taas näinä hetkinä miettii, mitä sitä pitäisi tai varsinkin olisi pitänyt tehdä ja vielä oleellisempaa on kai se, mitä olisi pitänyt tehdä [i]toisin[/i]. Mutta sitten taas toisaalta, pitäisi ymmärtää vain katsoa eteenpäin, vaikka toki menneistä tapahtumista, tilanteista ja niihin sisältyvistä virheistäkin voisi ja pitäisikin ottaa opiksi.
Aikanaan kirjoitin siitä, miten aloitin projektin, jonka lopullinen päämäärä oli muuttaa elämän suunta niin henkisesti kuin konkreettisestikin. Projekti on edennyt varsin hyvin. Edelleen se etenee liian hitaasti, koska olenhan äärettömän kärsimätön ihminen. Nyt jos vihdoin olisin sen verran viisastunut, että tajuaisin ottaa irti kaiken niistäkin hetkistä, kun ei isoille asioille voi mitään muuta tehdä, kuin vain odottaa.
Ja pitää nyt sanoa, että olen tosiaan sen oivaltanut. En muista milloin viimeksi olen esimerkiksi viettänyt syntymäpäiviäni. Siitä on ties kuinka monta vuotta aikaa. Tänään minä pidän syntymäpäivät. Pienimuotoiset, mutta syntymäpäivät kaikki tyynni. Jokunen kaveri ja loppuillasta baariin.
Sinä aikana, kun olen pitänyt kesälomaa blogin pidosta, on täällä tapahtunut paljon. Hirmuinen määrä julkisuuden henkilöitä on näköjään saapunut foorumille ”parantamaan maailmaa”. En ota asiaan nyt sen suuremmin kantaa. Voin vain luvata, että tulen vielä ottamaan. Eurovaalit taitavat tulla liian nopeasti eteen. On varsin mahdollista, että tulosten valjettua, vielä jonkun sanan asiasta sanon.
Taidan kuitenkin kaataa vielä toisen pienen lasillisen. Edelleen elämä ja arkiset asiat välillä huolettavat ja vieläpä varsin paljonkin. Siltikin, siitä, mistä taannoin lähdettiin; siitä, kun kirjoitin, että muutos lähtee kulkemaan eteenpäin, on tultu jo melko kauas. Nyt on hyvä fiilis ja aion viettää mukavan syntymäpäivän. Juuri nyt minusta vain tuntuu siltä, kuin siitä olisi ihan todella vain muutama vaivainen hetki, kun kirjoitin ylioppilaaksi, pääsin armeijasta ja niin edelleen. Siitä on kuitenkin kymmenen vuotta. Mihin ne kymmenen vuotta oikein katosivat?
Toki aivoihini on rekisteröitynyt paljonkin muistoja ja hyviäkin sellaisia, vaikka huonojakin sieltä monta löytyy. Kuitenkin tästä hetkestä eteenpäin, kuten äsken jo totesinkin, tuleva kymmenen vuotta käytetään monella tapaa hyvin eri tavoin. Ilmeisesti sitä piti elää tähän pisteeseen asti, kunnes todella tajusi, mistä elämässä ja varsinkin sen elämisessä on kyse. Hymyilyttää.