Suomen Keskusta, tunnettiin aiemmin nimellä Keskustapuolue ja ennen sitä nimellä Maalaisliitto ja vielä sitä ennen nimellä Suomen Maalaisväestön Liitto, tunnetaan nykyään yleisesti vain nimellä Keskusta.
Puolue on perustettu 1906 ja sen nykyinen puheenjohtaja on pääministeri Matti Vanhanen. Koulutukseltaan hän on valtiotieteiden maisteri ja toimi ennen kansanedustajan uraansa Vantaalaisen paikallislehti Kehäsanomien päätoimittajana. Mutta kuten kunnon keskustalainen Mattikin on, asuu hän tätä nykyä kauempana asutuskeskittymistä, idyllisellä Nurmijärvellä. Matin nykyisen parisuhteen tilasta minulla ei ole tuon taivaallista käsitystä.
Kuten tuosta historiikintyngästä voidaan päätellä, on puolueen kannattajakunta sekä edustajaehdokkaatkin muodostuneet lähinnä maaseudun väestöstä ja puolueen synnyinseudut sijaitsevatkin Pohjanmaalla sekä Karjalassa. Ja jottei tämä teksti täten menisi aivan puhtaaksi ruohonpurijoiden sisäsiittoisuuden ja muun perus hyvä veli -järjestelmän haukkumiseksi, otetaan kantaan myöskin asioihin, jotka koskevat tätä päivää, vaikka joku irvileuka sanoisikin, että minne ne alkiolaiset olisivat taskukelloistaan ikinä päässeet.
Suomalaisessa politiikassa on eräs sanonta, joka on ehkä tunnetumpi kuin mikään muu: ”Kepu pettää aina.” Se todennäköisesti on niin suosittu siitä syystä, että se on vain niin mainio lausahdus. Keskustalaisten mielestä siinä ei tietenkään ole mitään totuusperää ja muiden puolueiden edustajien ja kannattajien suusta se on kuultu tuon tuosta. Keskustan pitäisi kaiketi olla vain tyytyväinen siitä, että se herättää tuntemuksia ja tuntemuksiahan puolue totta tosiaan herättää.
Keskustan edustajat ovat olleet läpi aikojen hieman omalaatuisia ja karikatyyrimäisiä tapauksia. Se on ollut puolueen niin siunaus että myöskin tietynkaltainen kirous. Pahansuopainen ihminen sanoisi, että ovat hieman juntteja, mutta en minä toki. Asiat politiikassa väittelevät, eivät ihmiset. Tai no, voihan sitä tietysti aina edustaja itse vaikkapa syyttää mediapeliä tai tupeen huonoa pysyvyyttä omasta häviöstään, mutta se on sitten kyllä ihan oma syy, jos niin käy.
Mutta on Keskustalla puolueohjelmakin. On nyt ja on ollut aina aiemminkin. Ei nyt sentään takerruta edesmenneeseen työreformiin, vaan mainitaan, että Keskusta on aikanaan ollut ajamassa jopa varsin toimiviakin uudistuksia, kuten peruskoulu-uudistusta sekä lapsilisiä maahamme. Mutta ne ovat menneitä juttuja ne. Nykyisissä linjauksissaan puolue ilmoittaa kannattavansa vihreitä arvoja ja luonnon säilymistä. Ristiriitaista siinä on tietysti juurikin se mainittu seikka, että Keskusta todellakin pyrkii kaikin voimin ajamaan ihmisten tasa-arvoa.
Siinähän ei sinänsä vielä ole mitään pahaa, mutta pahaksi se muuttuu heti, kun pitäisi pikku Oskarinkin päästä taksilla kouluun 70 kilometrin päästä ja vielä saada istua luokkahuoneessa kolmen kaverinsa kanssa. Ja Oskarin mummon, Irjan, päästä viereisestä talosta taksilla kirkonkylälle toiseen suuntaan 67 kilometrin päähän maitokauppaan sekä osuuspankkiin nostamaan kansaneläkkeet pois tililtä sukanvarteen. No, säilyypähän se luonto ainakin asuttuna.
Keskusta siis sanoo ajavansa tasa-arvoista yhteiskuntaa sekä myöskin henkisiä arvoja. Se siis on keskellä nimensä mukaisesti. Edesmenneen Santeri Alkion teesithän ovat taas nousseet puolueen agendalle. Joku voisi jopa sanoa, että tietyissä linjauksissaan puolue on melko konservatiivinen, mutta toisaalta kyllä sitä ainesta löytyy monesta muustakin mukamas liberaalista puolueesta, joksi Keskustakin itsensä mieltää. Taitaa olla vain niin, että tietyt arvokäsitykset kumpuavat jostain aivan muusta kirjasta kuin puolueen jäsenkirjasta. Sehän ei ole heidän vikansa, koska se on jokaisen oma valinta. Tälle vaihtoehdolle olisi vain olemassa oma puolueensakin, jota käsittelen kyllä myöhemmin.
Suomen Keskustan ehdottomasti tunnetuin poliitikko on edesmennyt tasavallan presidentti Urho Kaleva Kekkonen.
Keskusta on kuin suomalainen havumetsävyöhyke. Se on levittäytynyt kaikkialle muualle paitsi eteläsuomeen ja on siellä ja pysyy niin kauan kunnes jääkausi tulee ja jyrää koko maan. Äänestäkää Keskustaa!