Die Hard 4.0, Ohjaus: Len Wiseman
Die Hard, tuo amerikkalaisen toimintaelokuvan ikoni, on kyllä muodostunut juuri siksi ihan ansiosta. Päätöntä tappamistahan se on, mutta sitä se on tyylillä. Yksikään elokuvan jatko-osista ei ole päässyt samalle tasolle. Ei päässyt tämäkään, mutta ehkä lähimmäs kuitenkin.
Vanha kunnon John McClane on päässyt lähelle eläkeikää, joskin kolmososan rappioalkoholismi on takana ja John on vähän ryhdistäytynyt, mutta vanha kunnon cowboy-asenne ei ole hävinnyt mihinkään. Ja onhan John jo aikuisiän kynnyksellä olevan tytön tiukkaakin tiukempi isäkin ja lopunhan voi jo arvata, että ketä sitä pitää pahojen poikien kynsistä pelastaa, kun ensin vittuillaan pahoille pojille tappamalla ilkeän miehen ilkeä tyttöystävä ja niin edelleen.
Jos joku ei pidä tämän genren elokuvista, niin sitten ei pidä, mutta jos sattuisi pitämään, niin kyllä tämä ihan kohtuu korkealle siinä kastissa nousee. Ei toki ole mikään mestariteos, mutta teknisesti loistokas ja siitä minä pidän. Eihän siitä mitään muuta haetakaan. Ruumiita ja lisää ruumiita ja niitä tulee ihan kiitettävästi.
Muutama kohtaus on kyllä teknisesti niin hienosti tehty, että ihan silmiä hivelee. Toki realismi on kaukana, mutta milloinka tässä sarjassa nyt sitä olisi haettukaan. John yltä päältä veressä ja liassa kun on ensin paukuteltu kasa pahoja poikia ja sitten se vihoviimeinen räkättävä nauru päälle. Elokuvassa juoni on melko köykäinen, mutta kuten muutkin seikat toimintaa lukuunottamatta, ovat melko yhdentekeviä. Kunhan vain John mättää pahoja poikia turpaan ja huolella ja maailma pelastuu jälleen kerran. Tykkäsin.
2,5/5