Että sellaista. TEHY sitten hyväksyi sovintoesityksen. Kyllä noilla prosenteilla olisi parempi jo hyväksyäkin. Sanon tähän aiheeseen enää vain tosiaankin sen, että jos vielä joskus näen jonkin sairaanhoitajan kävelevän plakaatti kädessä, jossa lukee, että ”rahat vai henki” niin menen ihan kylmästi kertomaan oman mielipiteeni siitä, miten sen hoitajan oma lapsi saa minun puolestani olla ensimmäinen kuka heittää lusikan nurkkaan.
Ja kun joku kuitenkin taas miettii, että mitenkäs sitä nyt ollaankin niin katkeria, niin paskat tässä siitä on kyse. Kyse on moraalista. Perusteluni sille olen jo kirjoittanut. Kyllähän tässä vielä melkoinen määrä vääntöä tulee siitä, millä tämä lysti rahoitetaan ja viimeistään sitten taas saadaan puhetta ja marmatusta, kun muut julkisten alojen ammattiliitot miettivät, että pitääkö tässä itse vaatia samaa. Mutta se siitä. Karavaani kulkee ja koirat haukkuvat, oli lakkoja eli ei. Pääasia kait on se, että yhteiskunnassa säilyy rauha ja järjestys. Kovan arven tuo työtaistelu kuitenkin jätti kyseisen ammattiryhmän kilpeen.
Jos nyt jotain muutakin. Penkiltä lähti sitten se kolme kymppiä 65:llä. 70 on kuukauden sisällä haarukassa. Vähän köyhäähän tuo edistyminen on, mutta minkäs teet, kun ei nouse nopeammin niin ei nouse. Muutenhan kyllä olen hyvinkin tyytyväinen syksyn treenin antiin. Painoa oli 82,1 kiloa. Sitä samaa vanhaa rataa ja silleen. Torstaina jos vain mulla on saumaa mennä aamulla salille, niin saisin mittautettua rasvaprosentin. Toivotaan parasta.