Paino 83,1. Taisi pieni lepotauko viikonlopun yli tehdä ihan hyvää. Jestas, että olin tyytyväinen äsken vaa’alla. Tein sitten olkapäät, kun tuntui siltä, että lepoa oli riittävästi takana ja ilmeisesti olikin, kun ihan reippaasti nuo tuntuivat tottelevan ilman minkäänlaisia valituksia. Ajattelin nyt hetkeksi siirtyä varmaankin kolmen treenipäivän viikkoon, kun kroppa joutuu muutenkin niin koville. Se käytännössä tarkoittaa sitä, että teen rinta ja selkätreenin samana päivänä ja selkähän siitä kärsii, mutta parin viikon vaje nyt ei maailmaa kaada. Kun on hyvin mahdollista, että mulla on jossain välissä viikkoja, ettei ole juurikaan töitä, niin sitten voi ottaa lepoviikkojen vajeen takaisin ja rääkätä itseään ihan huolella.
Vähän välillä ottaa päähän tuossa duunikuviossa nyt lähinnä se, että niiden jatkuminen on kokoajan vähän epävarmaa. Melko todennäköistä on se, että joulukuussa mulla ei ole töitä, no ainakaan tuolla, mutta en sinänsä jaksa valittaa, koska jos siihenkin asti töitä on ja vuodenvaihteen jälkeen ilmeisesti taas melko takuuvarmasti, niin yhden kuukauden joutenolo ei taloudellisesti nyt kovin pahaa rastia tee, koska liksasta jää kuitenkin säästöön ja olen aikanaan niin perin hyvin oppinut opiskelijabudjetin elämismallin. 😀
Tekisi mieleni sanoa useampikin sana kyseisen lafkan organisaation toimivuudesta, mutta en taida kehdata. Sanon vain, että pikkuhiljaa, kun vuosia tulee lisää, niin alan jo käsittää sitä, että miten uskomattoman heikoilla kantimilla tätäkin maailmaa oikeasti pyöritetään. Sitä joskus lukiosta päästyään luuli, että ihmiset, jotka ovat johtotehtävissä, oikeasti osaavat jotain. No, olen jo useammin kuin kerran joutunut toteamaan luuloni vääriksi. Onneksi sinänsä tuo ei mun duuniin vaikuta, koska olen tuntipalkalla ja ei juuri hetkauta suuntaan jos toiseen, jos hommat seisovat. Se liksa siitä mihinkään muutu. Lafkan kate toki voi laskea, mutta mulle ei maksetakaan siitä, että tarvitsisi sitä pähkäillä.