Nyt alkaa kieltämättä neekeriksimuuntautumisprojekti olla ihan hyvällä tolalla. Himpun vajaat kolme tuntia meni aurinkoa palvoessa.
Viikonloppuna tuli katsottua Two Towersin Extended Edition Post-Production Teamin kommenttiraidalla sekä Return of the Kingin EE Director/Writers – kommenttiraidalla.
Aloin oikein kelata tuossa lauantaina, että en niitä ole tainnut vielä tsekatakaan. Joku voisi ehkä jo kuvitella, että olen vähän friikki, mutta sellaista se on. LotR on ehkä elämääkin suurempi asia ja lopulta elokuvat nyt ovat vain elokuvia tässä tapauksessa, mutta mielenkiintoinen lisä ne kuitenkin ovat kirjan päälle varsinkin kun kuitenkin tuotanto on niin pirun laadukasta ja on edelleen pakko sanoa, että kovin paljon paremmin ei olisi voinut kirjaa elokuviksi sovittaa.
Olipahan taas sompailua, kun Richard Taylorin puheesta ei meinaa saada mitään selvää. Normi Aussitkin puhuvat vielä hyvin selkeästi siihen jätkään verraten. 😀
Alkuaanhan elokuvat piti tehdä Miramaxin tuotannon alla, mutta koska kyseinen lafka olisi halunnut mahduttaa produktion kahteen elokuvaan, niin P. Jackson päätti hakea rahoitusta muualta ja toki hyvä, että päätti ja siinä siis onnistuikin. En uskalla edes luoda mielikuvia siitä, että kyseinen kirja olisi ympätty kahteen rainaan, kun nykyiset kolmekaan eivät lopulta riittäneet tekemään stooria sellaiseksi, kuin olisi pitänyt tai sitten leffojen olisi pitänyt kestää se viisi tuntia jokaisen.
Yksi asia mua vaan hiertää vieläkin ja hiertää varmasti aina, kun noita leffoja katselen. Minas Tirithin suojamuurit olivat Tolkienin mukaan aivan ilmiöimäistä craftmanshipia, kuin suoraan maasta noussut muuri ilman murtumisen mahdollisuuttakaan. Miksi helvetissä sitten pari katapulttia pistää sitä tuusan paskaksi kuin legopalikoita. Kaikenmaailman lievät juonellisetkin henkilöiden väliset muutokset hyväksyn dramaturgisista syistä, mutta tuota en. Perkele. No, ei se Jacksonkaan voi täydellisesti onnistua.