Eilen päivällä kävin erään puhelinkeskustelun jossa vähän puhuttiin siitä, että miten voisi määritellä tunteitaan.
Suomenkielessä on olemassa erinäköisiä sanoja tunteista. Tykätä, välittää, rakastaa…
Itselleni tunteet ovat aina olleet, jos niitä pitäisi jotenkin kuvailla, vain iso köntti, jonka koko sitten on vain erilainen, riippuen ihan ihmisestä.
Olen sen verta rationaalinen persoona ([I]vaikka tunteiden kautta paljon elänkin, paljon enemmän kuin järjen kautta, kuka mua vähänkään tuntee, niin sen tietää, koska tiedän sen, että kirjoituksista täällä yleensä saa varmasti sen kuvan, että juuri minun rationaalisuuteni moniin käytännön asioihin ja jopa henkimaailman asioihin voi luoda juurikin sen kuvan, että mä en ole tunneihminen, mutta kun se on lopulta juurikin päinvastoin[/I]), että taidan jopa ajatella niin, että sellainenkin sana kuin [I]rakkaus[/I] on vain kemiallisia reaktioita aivoissa eikä sitä voi juurikaan millään suoranaisella ajatuksella määritellä, että milloin joku asia on rakkautta ja milloin jotain muuta.
Mutta eilen käymässäni puhelinkeskustelussa minulle sanottiin hyvin, miten eräällä tavalla sitä sanaa rakkaus voisi lähestyä; ihmisellä on läheisiä henkilöitä elämässään, käytännössä miltei kaikilla kai on. Jollekin ne ovat perheenjäseniä, siskoja, veljiä, vanhempia. Joillekin oma lapsi tai useampia. Jollekulle kumppani. Mutta miten määritellä se, että mitä on rakkaus jos ajatellaan sitä niin, että sanotaan, että jotakuta rakastaa. Toki voi rakastaa ihmisiä monella eri tavoin ja siksipä tavallaan tämä asia on hyvin monitahoinen, mutta pitäisi heittää ilmaan kysymys, että kenen puolesta tekisit kaikkein eniten?
Kaikilla ihmisillä on läheisiä ihmisiä, keiden vuoksi tekisi lähes mitä vain. Yleensä nuoruudessa ne ovat varmasti sisaruksia ja omia vanhempiaankin kohtaan tuntee niin, että niiden menettäminen olisi niin järjettömän paha asia jo ajatuksena, että niiden puolesta tekisi käytännössä kaiken mahdollisen. Sitten kun ihminen vanhenee ja tapaa kumppanin, kenen kanssa alkaa elää elämäänsä niin kai tavallaan omat sisaruksetkin jäävät sen kumppanin taakse jos ajateltaisiin vain sillä asteikolla, että jos mietitään, kuka on [I]se henkilö[/I] kenen puolesta tekisit kaiken tai oikeastaan pitäisi ajatella niin, että jos olisi useampi tilanne päällekkäin, niin kenen puoleen ensimmäisenä kääntyisit tekemään kaikkesi. Sitäkö ihmistä, kenen puoleen ensimmäisenä tarttuu pelastamaan uppoavasta laivasta, niin sitäkö sitten todella rakastaa?
Tavallaan minä nyt varmaan sitten ajattelen noin, kuten mulle eilen sanottiin. Se kuulosti musta tosi järkevältä ja oikeastaan ainoalta tavalta jotenkin määritellä rakkautta, koska muutoin kuitenkin tunteet ja niiden verbaaliset määritelmät eivät minulle edelleenkään tarkoita kovin paljon. Jos minä sanon, että välitän jostain ihmisestä ihan järjettömästi niin minä myös välitän. Se voi olla rakkauttakin, mutta kun en vain tykkää siitä sanasta.
Eikä se tee musta yhtään vähemmän tunteellista ihmistä, kun lopulta, kuten sanoin, elän elämääni vahvasti tunteiden kautta. Se myöskin joskus on aiheuttanut itselleni ongelmia, koska jotkut historiassani olevat asiat olisivat ehkä voineet mennä toisin, jos en olisi vain tuntenut niin voimakkaasti. Silloin minä rakastin ihmisiä ja välitin ja tein kaikkeni sen puolesta, mitä pystyin, että asiat järjestyisivät. Nyt minä en niin enää tee kaikkien niiden ihmisten kohdalla ja nyt tullaan siihen kohtaan, mitä olen välillä ajatellut paljonkin:
Ihmiskohtaloita on niin monenlaisia ja tiedän, että toisilla ne ovat varmasti hyvin erilaisia kuin minulla. Kuitenkin jos nyt kysytään, että miten minä ajattelen oman tulevaisuuteni ja miksi minä ehkä tunnen melko herkästi jotain kumppania kohtaan niin paljon, niin nopeasti, on varmaankin se, että multa puuttuu nykyään sellaiset ihmiset, keiden puolesta minä tekisin kaiken ja kai jokainen kaipaa itselleen sellaista ihmistä? Kun vaikka nyt todella paljon välitänkin perheenjäsenistäni, niin jollain tapaa tunnen itseni niin väsyneeksi niiden ihmisten huolehtimisesta, että melko helposti otan niin sanotusti tunteitteni kohteeksi jonkun ihmisen, ketä kohtaan voin tuntea romanttista ja eroottistakin rakkautta.
Se ei missään nimessä tarkoita sitä, että jotenkin rakastuisin herkästi, ei todellakaan, kun en tosiaankaan niin tee kovin herkästi vaan olen ollut tavallaan aika nirsokin omasta mielestäni siinä, että kenet kelpuuttaisin rinnalleni, mutta minä nyt vain luulen, että osaltaan historiassani olevista syistä johtuen, on minun melko helppo vain tehdä se valinta, että kuka on se, kenet juuri minä sieltä laivasta ensimmäisenä pelastaisin.
En todellakaan tiedä, että miksi, mutta oli nyt vain pakko kirjoittaa tämä juuri näin kuin nyt kirjoitin.
Enkä tiedä, että miksi, mutta tämä seuraava biisi on ollut aina kuin suoraan minun aivoihin kirjoitettu. Toki se voi olla sitä monelle muullekin, mutta minulle se on vain ollut aina minun biisi.
[B]Ismo Alanko – Rakkaus on ruma sana[/B]
Jos sais heittää ärrän, ässän, koot ja aat ja uun vittuun – tekisin sen heti!
repisin ja rutistaisin sanahirviön ruttuun – tekisin sen heti!
pahan sanan surmaamalla huolet hukuttaa jos vois – tekisin sen heti!
liian paljon kaunista kai kuolis silloin pois – sana, pelkkä sana!
parempi vois olla vaikka liivi taikka laavu
suomi taikka suudelma, ilta taikka aamu
kirosanan kaltainen on lempi pohjoinen
rakkaus on ruma sana, kaipaus soi kauniimpana
rakkaus on ruma sana, runojen raiskaus
jos sais kerran reissullansa rakkaudesta ruikuttaa – tekisin sen heti!
muttei ole enää sanaa käytän rivii kauniimpaa – tekaisin sen heti!
… sana mikä sana!
[B]pelkkää syvää tunnetilaa, hyvää hekumaa, sana mikä sana![/B]
enää tarvitse ei valaa lemmenvaloja
joudutaan ja juostaan pitkin onnen saloja
kirosanan kaltainen on lempi pohjoinen
rakkaus on ruma sana, kaipaus soi kauniimpana
rakkaus on ruma sana, runojen raiskaus
rakkaus on ruma sana, kaipaus soi kauniimpana
rakkaus on ruma sana, runojen raiskaus