Vuosia sitten, näin erään tytön, joka oli minusta aivan äärettömän kaunis. Oli talvi ja näin hänet baarissa, mutten mennyt silloin sanomaan hänelle mitään, koska en yksinkertaisesti vain uskaltanut. Tämä ei ole minulle järin tavatonta. Ei oma pokkani naisten parissa mikään pettämätön ole, ei todellakaan. Kului aikaa kuukausia ja oli kesä, kun tapasin kyseisen neidin uudestaan toisessa baarissa ja sillä kertaa vain totesin itselleni, että pakkohan minun on hänelle jotain sanoa, tai kadun asiaa varmasti lopun ikääni. Niinpä sanoin, ja sitten juttelimme pitkän tovin, kunnes baarissa tuli valomerkki. Hän oli kaverinsa kanssa liikkeellä ja päätimme sitten porukalla lähteä jatkoille. En muista tilannetta enää järin tarkasti, mutta nukuin tämän neidin vieressä ja itseasiassa ainoa asia, mikä esti tekemästä mitään intiimimpää oli se seikka, että jatkopaikka oli pullollaan porukkaa ja tilaa oli vähän. Siispä nukuttiin. Aamun koittaessa ja lähtiessäni en kysynyt edes puhelinnumeroa.
Kului kuukausia ja oli taas talvi ja riensin lauantai-iltana suoraan töistä suihkun kautta taksilla baariin. Olin suunnitellut illan jo valmiiksi. Menin baariin, jossa monesti siihen aikaan kävin. Sieltä tarkoitus oli jatkaa matkaa erääseen yökerhoon. Olinhan sinkku ja olin vain vakaasti päättänyt, että josko ensi yönä ei tarvitsisikaan nukkua yksin. Baarin tiskille istuessani sytytin tupakan ja tilasin viskin ja oluen ja samalla hetkellä huomasin tämän samaisen neidin istuvan viereisellä paikalla. Moikkasin ja saman tien aloimme jutella ja kysellä toisiltamme kuulumisia ja join oluen ja viskin ja vielä toisetkin siinä jutellessamme. Sen jälkeen totesin neidille, että lähden läheiseen yökerhoon katsomaan, josko jokin nätti tyttö ottaisi minut viereensä nukkumaan, hyvästelin ja menin. Kun olin astunut baarista ulos ja kävellyt hetken aikaa, tajusin, mitä juuri äsken olin sanonut ja tajusin myöskin, mitä minun olisi pitänyt sanoa. Menin yökerhoon ja miltei saman tien, kun olin päässyt sisään linnoittauduin baaritiskille ja aloin lappamaan Long Island Ice Teata kaksin käsin ihan tarkoituksellisesti. Minua vitutti. Jo sillä hetkellä tiesin, että lähtö tulee tunnin sisällä ja sitähän hainkin. Tinttasin itseni humalaan ja kävelin narikkaan, tilasin taksin ja ajoin kotiin.
Joskus myöhemmin näin tämän samaisen neidin kaupungilla ja moikkasin ja jäimme juttelemaankin. Vaihdoimme pikaisesti kuulumisia ja jatkoimme molemmat matkaa. Myöhemmin näin hänet kävelevän jonkin miehen käsipuolessa. Silloin totesin vain itselleni, että en todennäköisesti olisi sanonut silloin baarissa niin, kuin sanoin, jos todella olisin hänet halunnut. En siis sittenkään ollut pahoillani. En ollut pahoillani, vaikka kyseinen neiti oli aivan järjettömän kaunis ja viehättävä ja ihan fiksukin hän oli. Ei siinä vain ollut sitä jotain, mitä olisi pitänyt kuitenkin sitten lopulta olla. Sitä, mitä vain joidenkin ihmisten kanssa on. Kemiaksi kait kutsuvat, enhän minä miehenä sellaisista mitään ymmärrä. Tai sitten en edes antanut riittävää mahdollisuutta tiedostaa sitä, millainen hän on, mutta niin tai näin, se oli kuitenkin tunnevalinta.
[B]Tunteet 1 – Rationaalisuus 0[/B]
Oli talvi ja olin ystäväni vanhojentanssiparina. Itse olin kirjoittanut lukiosta jo ja kesällä minua odotti inttiin lähtö. Niissä vanhojentanssien harjoituksissa tapasin tulevan tyttöystäväni ja siis tietysti nykyisen eksäni. Ihastuin jollain tapaa tämän tytön ulkonäköön ja mielenkiintoni vain heräsi. En kuitenkaan suuremmin vaivannut päätäni vielä hänellä, se oli ihan puhdas ajatus, kevyt sellainen, että mitä jos. Tuli varsinainen tanssipäivä ja pidimme jatkot minun kämpälläni, koska asuin ihan koulun vieressä. Kyseinen tyttö tuli myöskin jatkobileisiin, mutta hän istui koko illan ihan hiljaa, eikä sanonut juurikaan mitään. Oli aivan sen näköinen, että häntä ei voisi vähempää kiinnostaa, vaikka todellisuudessa asia oli juurikin päinvastoin. No, enhän minä sitä tajunnut, koska olenhan mies.
Myöhemmin sitten erinäisten kommervenkkien jälkeen eksyin kuitenkin tämän tytön kanssa treffeille ja siitä lähtien me elimme yhteiseloa liki vuoden päivät. Kuitenkaan alusta asti asia ei ollut minulle lainkaan selvä. Muutaman viikon verran minä päässäni kovasti mietin, että mitä minä oikein tahdon ja miksi tahdon tämän tytön kanssa olla. Koska vaikka hän olikin kaunis ja vielä sitäkin enemmän fiksu, en kuitenkaan ollut varma. En vain ollut. Kuitenkin tahdoin vain katsoa, mihin tilanne johtaa, koska kuitenkin tietyllä tapaa pidin hänestä paljonkin ja varsinkin hänen ajatusmaailmastaan. Meni viikkoja, ehkä maksimissaan reilu kuukausi ja huomasin pelkääväni sitä, että josko kyseinen tyttö toteaisikin minulle, että hän ei tahdo jatkaa tätä juttua. Puhuimme asiasta ja hänellä ei ollut mitään epäilystä siitä, etteikö hän haluaisi olla kanssani. Silloin vain huomasin, että omat ajatukseni hänestä olivat muuttuneet, olin rakastunut.
Ero siis aikanaan sitten tuli, eikä siitä sen enempää, kuin vain se seikka, että olin ihan paskana. Itselläni meni ehkä noin kaksi vuotta todella päästä yli kyseisestä ihmisestä. Tuskin kenestäkään ihmisestä yli selviäminen on ollut niin vaikeaa kuin hänestä silloin, tähän astisessa elämässäni siis. Tulevaisuuttahan en voi tietää. Mutta siis jos olisin luottanut vaistoihini silloin samalla tavoin, kuin tämän toisen neidin kanssa, josta aiemmin kerroin, emme olisi koskaan seurustelleetkaan ja se ei olisi hyvä juttu, koska kyseinen suhde kuitenkin opetti minulle paljon asioita elämästä ja oli kaikin puolin henkisen kasvun kannalta tärkeä asia. Mutta kuitenkin, annoin järkeni itselleni kertoa, että minun pitää vain oikeasti antaa mahdollisuus ja siis se kannatti, todellakin, vaikka myöhemmin paljon tuskaa aiheuttikin.
[B]Tunteet 1 – Rationaalisuus 1[/B]
Toissa viikonloppuna tapasin ihmisen, joka oli minusta aivan järjettömän kaunis, kun hänet kasvotusten tapasin. Fiksukin hän on ja hänen ajatusmaailmassaan on paljon sellaisia seikkoja, jotka tekevät hänestä varmasti hienon ihmisen.
Olen aina sanonut, että olen tunneihminen. Mutta kuten tuossa äsken totesin, olen myöskin tehnyt rationaalisia ratkaisuja asioissa, jotka liittyvät ihmissuhteisiin. Ne tunteet ovat siis joskus kehittyneet hieman hitaammin, mutta ne ovat kuitenkin kehittyneet. Ja ne ovat olleet hyvinkin aitoja, vaikkeivät ne olekaan lävähtäneet pitkin kasvojani ensisekunneista lähtien. Kun minun nimittäin pitäisi taas kerran vain päättää, että voisiko niin olla nytkin? Kyseisessä ihmisessä on niin paljon hienoja asioita, enkä juurikaan vielä tiedosta mitään huonoja puolia, vaikka kaikissa meissä niitä tietysti onkin, sehän on selvä. Tietysti pitää muistaa se seikka, että onhan toisellakin osapuolella oma sanansa tietysti sanottavana ja tavallaan onneksi, ajattelee hänkin samalla tavoin. Pitäisi vain jutella ja varmaan tavata uudestaankin, ennen kuin voi todella luoda jotain suurempia johtopäätöksiä.
Kumpi voittaa, tunteet vai rationaalisuus, en osaa sanoa. Kuitenkin toivon vain, että oli se kumpi hyvänsä, olisi se oikea ratkaisu, johti se sitten mihin lopputulokseen hyvänsä. Jotenkin kummalla tavalla en vain jaksa stressata nyt yhtään, vaikka tietyllä tapaa ajatus siitä ihmisestä jossain kurkunpäässä tuntuukin, kun mietinkin hänen konkreettista uudelleen näkemistä. Ota näistä nyt sitten selvää.