Millainen päivä? Tänään on ollut yksi niistä harvoista päivistä, jolloin kelpaisi mikä tahansa syli ja lohdutus.
Tänään on ollut sellainen päivä, että en muistanutkaan tällaisia päiviä olevankaan. Siitä kun on nimittäin jo tovi, kun edes muistin mielen syövereissä olevankaan näin suuria ahdistustiloja, kuin mitä tänään oli. Joku niistä tietää, joku ei.
Tekisi vain välillä mieli huutaa niin helvetin lujaa, että ”te ette perkeleen pumpulissa eläneet paskat tiedä, mitä elämä voi olla, kun se mättää, siis todella mättää!” Mutta enhän minä niin tietenkään sano, koska aina on ihmisiä, joilla on vaikeampaa.
Olo on nyt jo melko seesteinen. Tänään päivällä istuin parkkipaikalla autossa viitisen minuuttia ja vain tuijotin eteeni ja mietin jotain, kunnes havahduin, että tosiaankin istuin siinä autossa. Ja sen jälkeen vain mietin, että nyt jos ihan himpun verran pinnistäisin, itku tulisi. Sitähän ei ole tullut moneen aikaan.
Konkreettisesti asiat ovat ihan kohtalaisesti. Edelleen paremmin kuin pitkiin aikoihin, vuosikausiin. Ja paremmaksi ne päivä päivältä muuttuvat. Sitä on niin vaikea selittää, miltä tuntuu elää kuin veitsenterällä päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. En minä toki ole ainoa, mutta kunhan nyt sanoin. Ja siltikin minä vain välillä mietin, että mitähän ihmiset ajattelevat, kun vuodatan tällaista paskaa. Minä minä minä. Vittu tämä on minun blogini, jos ei kiinnosta, niin voi vaihtaa kanavaa!!
Sanon tämän asian vain tämän yhden ainoan kerran, koska olen tätä niin monen monituista kertaa pantannut ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että se mielestäni kuulostaa jotenkin liian mahtipontiselta.
Tänään taas kerran mietin vain päässäni sitä asiaa, että kun joku kaunis päivä minulla on oikea elämä, oikea työ, oikea ammatti ja oikea elämänkumppani, joka minusta välittää, niin sinä päivänä minä myöskin aion sen sille elämänkumppanille sanoa. Sanoa kuinka onnellinen siitä tilanteesta olen. Ja myöskin osoittaa sen. Koska minä tiedän, mitä kaikkea voin menettää. Älköön kukaan ikinä luulko, että minä en tiedä, mitä onnellinen ihminen voi menettää!!
Kiitos ja anteeksi tästäkin vuodatuksesta. Kyyneleet säästin vielä jollekin toiselle päivälle ja hyvä niin, koska tämäkin päivä alkaa olla jo pulkassa.
Ai niin, en tainnut sanoa, että haen ensi keväänä Tampereen yliopistolle. Haen sinne niin monena keväänä, kunnes pääsen.