Olen väsynyt fyysisesti. Henkisesti en ole väsynyt, vain vähän hermostuneessa tilassa ja se on oikeastaan melko rassaavaa. Minä aina murehdin asioita liikaa, tiedän, mutta toisaalta pidän sitä myöskin hyvänä ominaisuutena. Ainakaan eivät asiat yleensä tule yllätyksenä. Miinuspuoli tosiaankin sitten on vain se, että alituinen murehtiminen aiheuttaa myöskin stressiä.
Kun ties jo monettako kertaa palaan kuluneeseen vuoteen, niin se on todellakin ollut raskas, mielenkiintoinen, välillä hyvinkin ahdistava, mutta kaikenkaikkiaan toivoa antava. En sano kuluneesta vuodesta sen enempää, koska olen puhunut elämästäni taatusti kyllästymiseen asti täällä, mutta siltikin vain totean, että vieläkin vain välillä ahdistaa ihan käytännön elämä niin pirusti, vaikkakin on sanottava se, että se selkiintyy päivä päivältä ja tietyllä tapaa tullaankin nyt siihen juttuun, mistä tahdoinkin sanoa tänään jotain. Se on asia, josta vasta puhuin enemmänkin.
Kaveri varaa todennäköisesti huomenna lentoliput Mumbaihin ja takaisin. Se käytännössä tarkoittaa sitä, että ne myöskin samalla maksetaan ja niitä ei voi peruuttaa. Parin tonnin matkakassan kasaaminen syksyn aikana ei ole ihan itsestään selvä juttu, mutta selvä se on, koska tähän asti elämässäni, jos minä olen jotain todella tahtonut tehdä, niin aina olen sen myöskin jollain ilveellä tehnyt. Niin nytkin. Ja lopulta, ei tuo tule olemaan mikään äärettömän iso ponnistus, se vain hieman ahdistaa nyt, koska elämä on aina epävarmaa.
Jos minä nyt sitten samaan syssyyn toteaisin sen, että tietyllä tapaa tuo tammikuun puoliväli on hyvä päivämäärä muutoinkin. Noin kuukausi ennen reissun alkamista, olen saanut jotain sellaista aikaiseksi, joka on ollut To Do – listallani odottamassa jo pari vuotta. Ja voin sanoa, että tuolloin helpottaa ja paljon.
Eli siis täysin merkityksetön merkintä. Lähinnä tässä kirjoittelin tuntemuksiani ylös itseäni varten. Pahoitteluni, jos joku jaksoi lukea tänne asti.