Se on siis edessä. Ja toivottavasti hyvä sellainen. Fiilis ei ole nyt järin hyvä. Ei se huonokaan ole, mutta vähän sekava ja se aina mua ärsyttää. Koska pidän siitä, että asiat ovat selkeitä, vaikka harvemminhan ne edes ovat.
Sain juuri väännettyä mailin, jonka kirjoittaminen lopulta kyllä oli ihan vähän työn ja tuskan takana. Siis ihan vähän, ei nyt liioitella, mutta tietyt asiat eivät vain ole niin yksinkertaisia. Varsinkaan jos ne liittyvät tunne-elämään. Mä en laisinkaan tiedä, että sainko mä yhtään selvennettyä omia ajatuksiani, toivon niin. Mulla on nyt vain jotenkin niin helvetin surullinen fiilis. Ja se toki johtuu vain siitä seikasta, että jotain asioita sain kaivaa esille, mitä olin hiukan saanut jo työnnettyä taka-alalle. Mutta se on kuitenkin asia, mikä ei ole tosiaankaan kenenkään syy. Ihan itsehän se on ihmisen omat tunteensa käsiteltävä. Vastuunkantoa ja silleen. Ehkä paras sana kuvaamaan mun tämän hetkistä tunnetilaa on harmitus. Mua vain harmittaa niin pirusti ja ehkä lähinnä siksi, että tietyille asioille ei oikein voi tehdä mitään taikatemppuja, vaikka miten niin tahtoisi. Mutta se siitä nyt.
Kävin tänään tekemässä kyykyn ja hyvin kulki. Tein kolme kymppiä 110:llä kilolla ja viimeisellä 13!! Jestas, että olin tyytyväinen. Ensi viikolla vain lisää rautaa tankoon. 2,5:n kilon korotuksilla mennään, en vielä tiedä, että kuinka kauan, mennään nyt kuitenkin tuonne 120:n korville varmaankin. Sitten voisi harkita ohjelman vaihtoa.
Mutta joo, huomenna reissuun ja tänään illalla mun pitää vielä viimeistellä toi mun piirros. Jännä juttu, että kun mulla ei ole mitenkään huono itsetunto, mutta noiden töiden suhteen on. Mä koko ajan vain mietin, että viitsinkö mä tuota edes ottaa mukaani. No, ei oo helppoa joo.
Kyllä tämä viikonloppu tästä vielä iloksi muuttuu. Viimeistään huomenna kun on skumppaa ja poreamme ja mikä parasta, hyvää seuraa. 🙂