Viimeinen sunnuntai. Viimeinen kevät. Viimeinen toukokuu.
Potilaalla on elinaikaa tunneista maksimissaan yhteen tai kahteen vuorokauteen. Loppu on kammottava. Morphinia tippuu suoneen jatkuvana infuusiona ja kipukohtauksiin annetaan Morphinia boluksina.. niin isoina annoksina, että norsulaumankin saisi lahdattua vaivatta. Siitä huolimatta vaikuttaa väkevästi siltä, että syöpä johtaa tätä taistelua 10-0 lääkkeiden ja hoidon välisessä viimeisessä pelierässä.
Potilaan tuskaa on vaikea edes kuvitella, sen katsominen on tukalaa. Helvetillistä on myös seurata potilaan puolisoa, kun tämä näkee rakkaansa hiipuvan kivuliaana viimeiset hetket. Perkele, että tuntuu niin saatanan pahalta! Yleensä vaikeiden tilanteiden hoitaminen on kliinistä, tunteet ovat lähinnä sympatiaa ja huolehtimista (työ on ”vain” työtä). Mutta nyt sielu ja sydän on revittyinä ulos, piestyinä ja puukotettuina palasiksi. Olo on avuton, raskas, vitun paha. Aamun ensimmäiset kolme tuntia menevät syöpäpotilaan raastavan tilanteen hoidossa.
Sitten siirryn toisen potilaan luo. Kipuja sieläkin, annan kipupiikin. Saan potilaan hymyilemään. Pelin tilanne tässä kentässä: Syöpä 0, potilas + hoitaja 1.
Kolmas potilas oksentaa. Syöpä saa aikaan kivun, mikä ilmenee voimakkaana pahoinvointina. Lääkitään, tilanne rauhoittuu hetkeksi. Syöpä 0, potilas + hoitaja 2.
Itku tulee matkalla. Kärsimysten seuraaminen sivusta on sanoinkuvaamattoman vaikeaa, vaikka pystyisikin auttamaan lääkityksellä. Potilaat ovat urheita, samoin puolisot ja omaiset. Hoitaja pääsee tässä tilanteessa vähimmällä.
Työpäivä venyy jälleen 9-10 tuntiseksi, ainoa tauko on pissalla käynti seitsemännen työtunnin alettua, nopea hörppy juotavaa ja omena matkalla, jotta jaksaa. Pää tuntuu menevän kiireestä sekaisin. Raskas fiilis rinnassa, huoli potilaista ja omaisista on kova. Unirytmi on sekaisin, koska ei ehdi nukkua pitkäksi venyneen iltavuoron ja seuraavan aikaisen aamuvuoron välissä. Tilanteeni muihin hoitajiin on hyvä: minulla ei ole huolehdittavani pieniä lapsia, miestä, kodinhoidollista pyörittämistä perheessä ja ruoanvalmistusta usealle suulle.
Lähden työpäivän jälkeen väsyneenä kotiin. Kuolema haisee käsieni iholla.