Istun ja mietin. Katselen mustaan metsään. Takana raskas viikko, eikä kotona olo tunnu siltä, että olisin kotona. Mietin kenelle puhuisin. Olisi mukava välistä jutella ihan arkisista asioista. Täällä vain ei ole ketään, joka kuuntelisi tuomitsematta.
Yleensä viihdyn itseni kanssa. Kävelen murheet suohon, nyt on suo jäässä. Vituttaa suorastaan. Jopa vanha surumarssi tuntuu riemukkaalta rallilta http://www.youtube.com/watch?v=kwVrJfNMsrg
Ei kai muuta kuin hyvä kirja käteen, hetken lukemista ja sitten sitä uinahtaakin. Jospa huomenna olisi kaunis päivä.