Tässä on hetken aikaa tullut käytyä ihan mielenkiintoista keskustelua umpivaniljan kanssa. Häntä kiinnostaa ihmisten käyttäytyminen ja pääkopan sisältö.. näin ainakin minä sen tulkitsen.
Keskustelu on ollut sillain hedelmällistä minun kannaltani, että on joutunut miettimään kysymystä miksi. Miksi olen sitä mitä olen. Mitä oikein haluan. Ja miksi, jälleen.
Hän on lueskellut blogiani ja löytänyt siitä piirteitä, joita itse en ole havainnut. En kyllä lue omaa blogiani taaksepäin. Pitäisi varmaan. Mutta oma uskoni siihen, että katson elämää eteenpäin enkä haikaile mennyttä, on ylitsepääsemättömän vahva. Uskon siihen kuin kallion. No hän on vahvasti kyseenalaistanut tämän. Hyvä niin.
Kai sitä ihminen jotenkin kelaa kaikkea tuolla kopan sisässä, syvemmissä kerroksissa. Sitä ei itse edes oikein tiedosta, mutta blogia lukiessa tajuaa mitä kaikkea ja millä mielialalla sitä on tullutkaan pohdittua. Aika ovelaa sinänsä.
Vaikka mennyt on mennyttä, vaikuttaa se kuitenkin silloin kun mieli on maassa. Hyvät ajat ovat mielessä kun on kurja olo.
On se ihminen vaan kumma olento.
