20 km kävely vähälumisessa maastossa ja osin maantiellä. Siinä se ajatus taas liikkui ja mieli toimi. Välistä istuin tulilla ja keittelin kahvit. Pari voikkuleipää napaan ja matka jatkui.
Niin se vain on, että matkan on jatkuttava. Kesken en periksi anna, en edes pahuuttani. Ja mikäs tässä taas on matkaa jatkaessa. Tarttee vaan katsella ympärille ja tutkailla mitä mielenkiintoista sitä on näköpiirissä. Kaikenmoisia maanpinnan tallaajia kun on liikkeellä.
Niin ja samalla kehitin pari uutta ideaa ruoskiksi 🙂