Oikeaa elämää

on ilmeisesti ihan riittävästi, kun en edes blogia kerkiä kirjoittamaan. Ja on se netissä roikkuminenkin ollut ihan minimaalista.
Siinä ei lopulta liene mitään pahaa, päinvastoin. Vaelluksetkin taas kutsuvat. Treenattua on tullut lähes sadan kilometrin viikkovauhdilla. Jaksaa kohta kävellä päivän 🙂

Kevään paha olo ja turhautuminen on lauennut loman aikana, mutta jonkinlainen loppuunpalaminen lienee ollut lähellä. Sen huomaa siitä, kuinka vaikeaa on keskittyä työhön ja kuinka joutuu pakottamaan itsensä tarttumaan tehtäviin. Helposti menee puoli päivää pyöriessä, jutellessa ja olemattomia puuhaillessa. Harmittavaa. Työmotivaationi oli pirun hyvä kun aloitin tässä tehtävässä. No sitä se vajaamiehitetty organisaatio tekee.