Mutta silloin kun menettää jotain arvokasta, sitä katselee. Katselee ja miettii mitä olisi voinut tehdä toisin. Koska monta asiaa varmaan olisi pitänyt tehdä toisin, kaikkia niitä vaan ei voi.
Sitä on mitä on, elää tietyn muotin ja roolin mukaan – sisään valetun – ja sen mukaan on mentävä.
Eikä sitä viitse päätä hakata betoniseinäänkään.
Unohtaa ei voi, mutta mielestä pitää sulkea.