Paljon on jäänyt asioita tekemättä, ajatukset eivät oikein ole pysyneet kasassa. Ihmisen elämä on kaikkea muuta kuin ruusuillatassimista, mutta tuntuu niitä hyviä hetkiä olevan taas vähemmän. Se pistää mietityttämään. Kun asiat tuntuvat olevan hyvin ja elää onnellista elämää, pitäisi muistaa varautua sen loppuun. No sellaista tämä maallinen vaellus on. Nyt vaan kunnon rypistys tähän iltapäivään ja pyörällä kotiin. Huomenna aamusta pitää vetää sellanen reilu kahden tunnin lenkki. Pistelen kyllä sauvakävelynä, sen verran on jo juoksukilometrejä tälle viikolle. HCM lähestyy uhkaavasti ja vielä pitäisi töitä tehdä. Harmi vaan, etten kerkiä juoksemaan yhtään puolimaratonia sitä ennen. Pitää juosta sitten yksin siinä viikkoa ennen itsekseen. Hyvässä kunnossa pitäisi 21 km lenkkiini mennä noin 2.25 peruskuntotasolla. Ja siitä sitten voi verrata nykytulosta ja kuntoa. Rakennella odotusajan maratonille. On sitten helpompi juosta sykkeen mukaan, kun ei ole liian optimistista kuvaa loppuajasta.
