vastaus valitettavasti on:” et on pakko vaikka ei tahtos”..kulta on muilla mailla vierahilla..no onneks torstai on toivoa täynnä ja huomis iltana saan taas keipahtaa murun kainaloon:)
(sana keipahtaa kuulostaa siltä kuin ryhävalas rantautuisi ja keipahtaisi hiekalle..jooh ji jooh..)
Jotenkin ihan puhki poikki ja väsy, lienee joku syysuupumus tai jotain. no kai siitä selviää kunhan ei hetkeksikään hellitä duunitahtia yms muita häsätyksiä joita tässä suurperheessä riittää, iltaisin kun istahtaa hetkeksi alas niin on ihan ihan loppu, silmät menee väkisin kiinni ja aamulla edelleen väsy.
toinen koti kutsuu taas viikonloppuna, se on se paikka josta on tullu mulle oikeasti toinen koti, se on paikka jossa elelee mulle ihan mielettömän tärkeitä ihmisiä ja paikka jossa oikeasti voin olla kuin kotonani, paikka jossa viihdyn ja jossa mun neitoset viihtyy, ajomatkakaan ei ole päätä huimaava vaikkakin se on eri kaupungissa;)
no jooh perjantaina ois meno stomppia katsomaan, kovasti paljon ootan tuolta rytmiryhmältä kyllä ja uskon että se on sen arvoistakin:)
Elämä on muuten jatkunut ennallaan, rakkaus kukoistaa ja elämä hymyilee.
Niin kuin laulussakin kysytään:”kuinka paljon merkitsee, kun on joku jota rakastaa?” …Se merkitsee paljon, se antaa voimaa ja se saa silmät, suun ja koko olemuksen hymyilemään, sillä hyvinvointihan näkyy kauas.
Mietin tänään josko alkaisin pitää ikävä päiväkirjaa, mutta tyydyin kuitenkin tähän blogi kirjoitteluun, koska ikävä päiväkirja kuulosti aika melankoliselta:) ja olo kuitenkin on ihana vaikkakin ikävöin..no joo…
huomista iltaa ja viikonloppua kovasti odottaen suu messingillä keikkuen loppuu tää teksti:)