Sunnuntait on saanut ihan uuden merkityksen mun elämässä uuden rakkauden myötä. Ristiriitaisia olotiloja, joka toinen sunnuntai on ihana päivä kun saan oman rakkaan luokseni, joka toinen sunnuntai joudun taas luopumaan hänestä viikoksi, järjestely ei kai tule olemaan tämä loppu elämää, mutta kuitenkin..
On ihanaa kun elämässä on oma rakas, ihminen josta välittää ja joka tuntee samoin..
Rakkaus on ihmeellinen, se antaa voimaa tehdä vaikka mitä, toimia kaikissa tilanteissa, ennen kaikkea se antaa niin hyvän olon kaikinpuolin. Se antaa hymyä joka tulee sisältä asti ja joka siirtyy kaikkiin vastaan tuleviin ihmisiinkin. Se on olotila josta kaikkien pitäisi saada nauttia, se tulisi kuulua kaikkien ihmisten elämään täydellisesti.
Toisaalta rakkauteen liittyy myös ikävä, hyvä ikävä koska silloin ikävöi ihmistä joka kuuluu elämään niin täydellisesti..mutta ikävä kuitenkin on surullinen asia..silloin ei ainakaan mulla ole se hymy yhtään niin herkässä kun yleensä, mutta elämä jatkuu..ja niin kuin joku aikanaan sanonut:”kaiken se kestää” tähän uskon ainakin mä:)